Mikä peli menossa?

[PT2]

Final Fantasy VI Advance

Pitkästä aikaa otin jälleen FF VI:n läpipeluuseen, kun edellisestä kerrasta onkin jo vierähtänyt useampi vuosi. Pelihän on edelleen aivan täyttä timanttia ja menee helposti "Parhaat Final Fantasyt"-pelien Top 3:een (heti XIV:n ja IX:n perään).

Millä sitten pelaan? Noh, Thaimaassahan tunnetusti on vähän nämä konsolit erilaisia kuin muualla, kiitos vähäisen rahan, löysien lakien ja vahvan piratismin. Ostin itselleni RetroMinin, joka on siis käytännössä Gameboy Advance-emulaattori. Valmiina tuli muutamakymmentä peliä ja lisää saa helposti. Linkki.

[Joni Ahonen]

Super Mario Galaxy 2

Tätä peliä on tituuleerattu niin Pelitin kuin sen tälläkin foorumilla kovasti Nintendo herjaavan kadonneen käyttäjän toimesta täydelliseksi timanttikimpaleeksi, joten kyseessä ei ole vain erinomainen peli. Vaikka pidänkin enemmän Marion 64:n kaltaisista kokonaisista maailmoista niin kyllä edelleen painovoimalla kikkailu ja Marion ampaisu tähtisymboleiden sisällä taivaisiin Motea heiluttamalla viehättävät suuresti myöskin. Tekijöiltä selvästi jäänyt paljon ideoita ekan Galaxyn jälkeen käyttämättä.

Eiköhän tämän parissa vierähdä helposti parikin kuukautta.

[Gigante]

Dragon Quest XI (Switch) On ollut pelityksessä...ja aikas jo perhanan perhanan pitkän tovin ollutkin. Vielä on matkaa edessäpäin ja paikkoja tutkittavana, mikä kelpaa itselleni oikein mallikkaasti. Olen pitänyt tästä pelistä aivan mielettömästi. Eihän tämä toki ole yhtä haastava kuin mitä DQ8, mutta monet viilaukset pelimekaniikkaan ovat olleet oikein tervetulleita. Satunnaistaisteluita en jäänyt kaipaamaan ja nyt dunkkujen tutkiminen (ainakin perusmaailmassa) etenee paljon sujuvammin kun ei tarvitse joka toisella askelmalla ottaa yhteen aikaa vievien vihollisryppäitten kanssa (asia onkin toinen sitten 'klassikko-maailmoissa').

Matkan varrella on tullut vastaan jos monenmoista tarinaa, jotka ovat olleet onnellisen, traagisen ja katkeransuloisen mailla. Muutamassa tragediassa tuli tippa yhden jos toisenkin kerran linssiin, joista on kiitettävä hyvää soundtrackiä. Hetken piti arpailla millä dubilla peliä pelaisin, mutta taivuin lopulta enkkudubin pariin. Enkkudubbi on mielestäni pääpiirteittäin ihan mallikasta, ottaen laskuun eritoten eri kaupunkien hulvattomat aksentit ja puhetyylit.

Pakko myöntää että tiimikavereista, eritoten Sylvando varastaa shown ja sydämmen ihan täydelliesti. Ei näin ilahduttavaa ja hilpeää tyyppiä pysty inhoamaan, vaikka aluksi olinkin että "ei saatana, jokin neitimäinen narri liittyi sitten jengiin.". Niin se mielipide voi muuttua ihan täysin.


Joitain pieniä turhautumisia on toki liikkumisessa ilmennyt, mutta niistä suurimman osan kanssa pystyy kuitenkin tulemaan toimeen. Se kasinon aivan tuuripohjainen jackpot-sivutehtävä on mielestäni tosin täysin suolesta.

[PT2]

Yakuza Kiwami

Viimeisessä chapterissa mennään. Yhtä laadukas ja loistava peli kuin kaikki muutkin Yakuza-sarjan tekeleet, PAITSI ETTÄ yksi aivan saamarin ärsyttävä mekaniikka; Majima Everywhere.

Ideana on ihan kiva että "arkkivihollinen" seuraa perässä ja hyppää millon mistäkin roskakorista haastamaan riitaa, mutta pidemmän päälle käy ärsyttämään kun olet juuri hakannut bossfightia tätä äijää vastaan ja välivideoissa ukko on pudonnut mereen niin eikös vielä, minuutin päästä ukko hyppää kaivosta kimppuusi ja joudut mättämään tätä itseääntoistavaa taistelumekaniikkaa taas vartin jotta voitat. Eli kuten muissakin Yakuzoissa, pomotaistelut ovat pelin heikkous. Minipelit taas vahvuus.

Katso nyt tätäkin versiota "Kivi, paperi, sakset"-pelistä!

[Salem]

Final Fantasy XIII (PS3)

On kulunut liki kymmenen vuotta siitä kun tämä peli julkaistiin. Muistan kuinka vanhalla foorumilla hypetin sitä kuinka sain oman kopioni pelistä ennen julkaisupäivää, vain todetakseni jälkeenpäin joutuvani pettymään teokseen liki jokaisella osa-alueella. Graafisesti se oli toki kaunis, ja musiikki oli mukiinmenevää, mutta mikään muu ei sytyttänyt edes rahtusta mielenkiintoa. Kymmenisen tuntia sitä silloin aikoinaan tahkosin ja yritin pakottaa itseni löytämään siitä syyn jatkaa, kunnes lopulta luovutin ja myin pois.
Sen jälkeen olekin sulkenut tämän pelin ihan täydellisesti pois mielestäni, kunnes jokunen päivä takaperin löysin sen myynnistä muutaman euron polkuhintaan. Hetken pohdittuani totesin että FFXIII on se yksi perinteinen pääsarjan Fantasy jota en ole koskaan läpäissyt, ja samalla muistin kuinka aikoinaan luovutin myös FFVIII:n ja XII:n kanssa, vain poimiakseni ne myöhemmin uudelleen ja löytäneeni niistä jotain pelaamisen arvoista. Näistä syistä johtuen tämä peli lähti sitten mukaan, ja tänään omistin muutaman tunnin sen pelaamiselle. Ja pakko myöntää että vaikka tämä edelleenkin tuntuu hyvin hämmentävältä ja jossain määrin luotaantyöntävältä kokemukselta, niin ei tämä ihan niin paskaa ole mitä muistin sen olleen. Pelin päähahmo Lightning on tosin juuri niin vittumainen kuin muistinkin, eikä isossa osassa muustakaan partysta ole toistaiseksi hurraamista. Siihen olen kuitenkin tyytyväinen etten ole spoilaantunut pelin tarinasta juurikaan, joten voin kokea sen suhteellisen samoista lähtökohdista kuin silloin kymmenen vuotta takaperin.

[Joni Ahonen]

Super Mario Galaxy 2

Tätä peliä on tituuleerattu niin Pelitin kuin sen tälläkin foorumilla kovasti Nintendo herjaavan kadonneen käyttäjän toimesta täydelliseksi timanttikimpaleeksi, joten kyseessä ei ole vain erinomainen peli. Vaikka pidänkin enemmän Marion 64:n kaltaisista kokonaisista maailmoista niin kyllä edelleen painovoimalla kikkailu ja Marion ampaisu tähtisymboleiden sisällä taivaisiin Motea heiluttamalla viehättävät suuresti myöskin. Tekijöiltä selvästi jäänyt paljon ideoita ekan Galaxyn jälkeen käyttämättä.

Eiköhän tämän parissa vierähdä helposti parikin kuukautta.

Kyllä, koska jäi pariksi kuukaudeksi kesken työkiireiden vuoksi, mutta nyt kun työt huomattavasti väheni, palasin Marion pariin ja olen pelannut nyt päivittäin jopa harvojen työpäivien jälkeenkin. Koukuttava ja palkitseva peli, jota oikein odottaa pääsevänsä pelaamaan töistä. Vähän sama kuinka ennen ala-asteella odotti aivan hulluna kotiinpaluuta uuden pelin pariin. Sellaista sytykettä en ole aikoihin kokenut.

43 tähteä kerätty. Toisin kuin Sunshinessa, tässä pyrin keräämään kaikki tähdet. Se tuntuu oikeasti hauskalta ajatukselta, ei puuduttavalta.

[NightFan]

Itse asiassa tällä hetkellä on kaksi peliä menossa rinnakkain. Toinen on GTA V jonka sai ilmaiseksi Epic storesta josta on noin 33% läpäisty. Sarjan eka osa jota pelaa koneella pleikkarin sijaan joten kontrollit ovat välillä hakusessa. Yksi asia mikä on tähän mennessä varmaan, on se että vihaan lentämistä koska kontrollit tuntuvat hyvin kankeilta.

Toinen peli on Assassin's Creed Odyssey josta maksoinki jotain. Aloitin pelaamisen Kassandralla koska kuulin että hänellä on parempi ääninäyttelijä. Normaalilla pelaan ja tavoitteena on tappaa jokainen pahis joka tulee vastaan. Ensimmäinen bounty hunter tulikin jo niitattua. Tämän pelin kanssa on pieni ongelma nimittäin näytönohjaimen tehot ruoee tulee vastaan. Minivaatimusten mukaan sen ei pitäisi edes toimia mulla mutta kyllä on medium grafiikoilla pelittänyt.

[Masse]

Grand Theft Auto: Vice City

Jumalauta tää peli on armoton. Ei ihmekään etten koskaan päässyt tätä läpi ilmestyessään. Tosin silloin se johtui lähinnä huonoista englanninkielen taidoista. Josta päästäänkin ekaan valituksen aiheeseen...

Tehtävien (väli)ohjeet välähtää ruudulla sekunnin ajan ja yleensä silloin keskittyminen menee siihen, että et kuole armottomaan tulitukseen. Tuosta taas päästään seuraavaan valituksen aiheeseen, joka on armottoman paska ampumissysteemi.

En edes valita siitä, että pelissä ei ole auto-lock tähtäystä, mutta jumalauta, kun se crosshairi pyörii kuin hullun mulkku pienimmistäkin hiiren liikkeestä. Tulitaistelut on muutenkin helvetin armottomia, etenkin jos vastassa on joku 5-10 vihollisen lauma. Body armorista huolimatta ei mene kuin 2,5 sekuntia kuolla.

Lisäksi vituttaa kiipeämisominaisuuden puute jota pahentaa vielä helvetin kuolleet kadut. Kiva ravata joku 500 metriä metrin korkean aidan vieressä, kun et pysty hyppäämään sen yli ja autojakaan ei näy lähimaillakaan.

Ei siinä. Onhan toi viihdyttävä peli edelleen, mutta Santtuun nähden tajuttoman vanhentuneen ja kökön oloinen.

Edit: Perun sanani. Ihan saatanan paska peli. Ihan vitun mahtava idea jättää pelin päätöstehtävä tuhannen sivutehtävän taakse, sivutehtävien jotka saa avattua, kun ostat kymmenen jotain kymppitonneja maksavia kiinteistöjä ja kirjaimellisesti ainoa tai ainakin tehokkain tapa on tappaa kadullakävelijöitä joilta saa joitakin kymppejä per naama. Tai toinen vaihtoehto on aloittaa koko paska alusta ja pelata helvetin juutalaisesti eikä tuhlata penniäkään aseisiin.

[whatever]

Itsellä kanssa Vice City menossa, GTA III tuli läpäistyä ensin. Möin pelikoneeni joten pitää toistaiseksi tyytyä vanhempiin peleihin jotka toimii läppärillä. VC:stä pari asiaa hyvä tietää; Steam versiosta on Haitilaiset sensuroitu (edit: ja osa musiikista puuttuu umpeutuneiden lisenssien vuoksi) joten kannattaa hommata peli jostain muualta tai käyttää downgrade patchia, ja hiiren temppuiluun on myös patchi saatavilla. VC on kolmoseen verrattuna paljon parrmmin toimiva paketti PC:llä, kudit menee oikeasti sinne mihin tähtäin osoittaa yms.
Tuli muksuna tahkottua GTA -pelejä niin paljon että suurin osa tehtävistå on edelleenkin hyvässä muistissa, mutta tarinaa, huumoria ja viittauksia ei silloin vielä oikein ymmärtänyt, joten uudelleenpeluuarvoa vuosien myötä piisaa.

[Masse]

Itsellä kanssa Vice City menossa, GTA III tuli läpäistyä ensin. Möin pelikoneeni joten pitää toistaiseksi tyytyä vanhempiin peleihin jotka toimii läppärillä. VC:stä pari asiaa hyvä tietää; Steam versiosta on Haitilaiset sensuroitu (edit: ja osa musiikista puuttuu umpeutuneiden lisenssien vuoksi) joten kannattaa hommata peli jostain muualta tai käyttää downgrade patchia, ja hiiren temppuiluun on myös patchi saatavilla. VC on kolmoseen verrattuna paljon parrmmin toimiva paketti PC:llä, kudit menee oikeasti sinne mihin tähtäin osoittaa yms.
Tuli muksuna tahkottua GTA -pelejä niin paljon että suurin osa tehtävistå on edelleenkin hyvässä muistissa, mutta tarinaa, huumoria ja viittauksia ei silloin vielä oikein ymmärtänyt, joten uudelleenpeluuarvoa vuosien myötä piisaa.

Juuh, harmi kyllä ehdin tänään just laittaa pelin "pakettiin". Oli helvetin puuduttavaa ajella ympäri karttaa keräillen rahaa niistä ASSeteista, mutta lopulta tuli sen verran raavittua kasaan, että sain niistä kaikki avattua ja kaikki tehtävät tehtyä. Toi musiikkien lisenssihomma on kyllä ihan paskaa. Tiesinkin jo ennestään, että San Andreaksessa ainakin Ozzyn Hellraiser piti poistaa sen takia.

Toi oli kyllä huvittavaa huomata miten hyvin toi kartta ja kaikki yksityiskohdat oli juurtunut mieleen. Ja myös huutistella pelin yleiselle huumorille josta ei tajunnut mitään silloin juuri peruskoulun aloittaneena.

Nyt kuitenkin haikeat hyvästit Vice Citylle ja aika palata jälleen kerran San Andreaksen maisemiin. Itsekin, kun joutuu täällä mökillä näihin läppäri-approved peleihin tyytymään.

[NightFan]

Jatketaan osittain samalla teemalla, tosin itseasiassa pelasin GTA V jo läpi pari viikkoa sitten. Peli oli kyllä mukava mutta kun on tähän mennessä pelannut sarjaa ainoastaan konsolilla, niin näppäimistön kanssa pelittäminen tuntui hyvinkin haastavalta (poislukien täjtääminen). Kontrolleista ehkä kaikkein ärsyttävintä oli lentäminen sillä tuntui että se oli kokoajan pikkusäätämistä mitä en muista aikaisemmin peleissä olleen. Mukavaa oli nämä ryöstöt (heists) kun pääsi suunittelemaan miten tehtävän hoiti, tosin kun pelasin tarinamoodin läpi niin ei niitä kovin montaa ollut. Yhtä asiaa en vain ole ihan ymmärtänyt, eli miten Rockstar on saanut lypsettyä tätä peliä kuten Todd Howard Skyrimiä.

Ja jotta päästään ihan aiheeseen niin pelityksessä on tällä hetkellä Assassin's Creed Odyssey. Pelaan Kassandralla koska kuulin että hänellä oli parempi ääninäyttely mihin olenki ollut tyytyväinen. Tällä hetkellä alla on reilut 60h johtuen kulttilaisten lahtaamisesta joka on lähestulkoon kokonaan suoritettu. Vihollisten stalkkaus on jotenkin rauhoittavaa puuhaa ja tällä hetkellä pystyn lähestulkoon kävelemään linnoitukset suht nopeasti läpi sen suurempoa ongelmia. En ole muita AC pelannut aikaisemmin mutta tämän johdosta halua löytyy siihen urakkaan.

[Joni Ahonen]

Olen sattumoisin GTA4:ää hakannut. Pelin tarinaa en koskaan jaksaisi aloittaa alusta, olen vain palannut riehumaan kaupunkiin ja onnistuin ekaa kertaa iskuryhmän(?) mustan auton kaappaamaan haltuuni. Pelin maailma ja ihmisten varsin realistinen tapa reagoida asioihin on hauskaa, kun pelimoottori mahdollistaa hauskoja sattumuksia.
Olen myös tykännyt hypätä helikopterista korkeuksista vain katsoen hypnoottista alastuloa kuolemaan.

Välillä houkuttanut ajatus V:sta, mutta ei oikein sitten tiedä innostaako sitä tarinamoodia pelata ja netistä nähnyt että jotkut pelin fysiikoista olisi vähän kehnompia kuin aikaisemmassa osassa. Vanhoja osia en edes halua juuri kokeilla, saattaisivat olla liian karuja.

[Joni Ahonen]

Deadly Premonition 2: A Blessing in Disguise

Eilen tämä viimein sitten saapui postissa. Odotukset ovat korkealla, sillä ensimmäinen Deadly Premonition kolahti minuun aivan yhtä lujaa kuin Twin Peaksin eka kausi. Huoli jatko-osan onnistumisen suhteen on aito, sillä nyt kun tekijät ovat tietoisesti tehneet outoa peliä, on pelko ettei kokemus ole yhtä vilpitön. Vähän sama kuin Tommy Wiseau tekisi The Roomille jatkoa, ei se voisi mitenkään olla sellainen sattumalta hyväpaskaleffa.

Alkuun sanottava, niin vaikeaa kuin se onkin, että huoleni DP2:n suhteen on osoittautunut oikeaksi. Tämä on ainoa pelaamani peli, jossa ensimmäinen tunti kuluu kuunnellessa hahmojen keskusteluita, joita on valehtelematta triplasti enemmän kuin edellisessä osassa. Siinä missä ykkösessä toiminta alkaa heti alkuanimaation jälkeen, jatko-osa alkaa haastattelulla, joka kestää ja kestää. Sen jälkeen, noin 45 minuuttia myöhemmin, alkaa pelin varsinainen intro, jossa jo päästäänkin ihastuttavan oudon Francis York Morganin saappaisiin. Onneksi päähenkilö on pysynyt samana ja York höpisee jälleen todellisista leffoista. Peli sijoittuu vuoteen 2005, joten eräässä hauskassa monologissa York pohtii tuolloin ilmestyneen Michael Bayn leffan, The Islandista, että siitä tulee mestariteos ja Bay alkaa ohjaamaan taide-elokuvia. Outoa ja peliin liittymätöntä läppää, mutta sopii Mr. Yorkille täysin. Pidän hahmon rauhallisuudesta. Samaan aikaan York on outo kuten Dale Coopper, mutta silti täysin oma erikoinen persoonansa, jonka tylsiäkin juttuja jaksaa kuunnella, kiitos hahmolle hyvin istuvan ääninäyttelijän roolisuorituksen.


Mutta alkuun on myönnettävä ettei peli vielä ole vakuuttanut. On mielenkiintoinen juonellinen asetelma, että peli on tavallaan enemmän esiosa kuin jatko-osa. Tykkään Mr. Yorkin jutuista, mutta muut hahmot eivät vakuuta laisinkaan. Pelissä ei ole vielä ensimmäiseen kahteen tuntiin päästy kuin tainnutuspyssyä käyttämään ja kuulusteltu pitkäveteisiä ihmisiä. Yleensä en valittaisi teknisestä toteutuksesta, mutta frame rate on epäkelvollisella tasolla ulkona liikkuessa. Netissä on asiasta nostettu jopa DP-fanien keskuudessa haloo ja patcheja on Rising Star Gamesin puolelta luvattu.

Uskon ja toivon että DP2 vielä paranee, kun hitaasta alusta päästään eteen päin. Nyt pelin uudet biisit, hahmot ja juoni ovat olleet suorastaan tylsiä. Sanaa tylsä en olisi uskonut käyttäväni Deadly Premonitionista. Ehkäpä tämä on kuin Twin Peaksin kakkoskausi, jossa sarja muuttui myös tylsäksi ja pitkäveteiseksi. Toivon ettei ole tekijöiltä tietoinen päätös tämä.

Mutta annan mahdollisuuden pelin yllättää. Jos se tästä vielä.

[Gigante]

^ Däämmm, olen aikas kadena, kun en itse ole vielä DP2:ta päässyt pelaamaan. Syypäänä on gamestopin lähdön jälkeen paikallisten puotien paskaiset päivitystahdit hyllyssä löytyville tuotteille. Perkele, kolme viikkoa jo julkaisusta, eikä peliä mistään löydy. Mikäli ei kuun loppuun mennessä ala näkyä, pitää tiluttaa peli sitten jostain kusisesta verkkokaupasta.

Itse en ole pelistä vielä mitään nähnyt, muutamia randomkuvia ja pelaajalehden saitin puolispoilaava kohu-uutista lukuunottamatta. Luulisi jo että olisivat edellispelin kompasteluista oppineet tekemään pelin teknisen puolen kohilleen, mutta onneksi lupailevat korjauspäivityksiä.

Onneksi ei ole vielä kiirettä itse pelin aloittamiseen, kun ajattelin itsen hoitaa listaltani Metroid Prime 3:n (Wii) peluun. Heti ensialkuun olen kiitollinen, että tällä kertaa peli sentään oikeasti kertoo pelaajalle tarinaa ja missä hitossa mennään, eikä jätä sitä pelaajan selvitettäväksi kuten kahdessa edellisessä pelissä.
Jatkuva kohteiden skannaaminen on vähän niin ja näin, mutta verisuonet alkavat kummasti sykkiä joka kerta kun pitäisi sillä peevelin tarttuma(säde)käydellä suorittaa yhtään mitään. Penteleen säde kun ei tahdo aina ottaa kontaktia, varsinkaan siinä puzzlessa jossa pitäisi saada samanaikaisesti kolme lukkoa kiskottua auki samalla kun kolme pörisevää piraattia käy yhtenään häiritsemässä.


Joillekin tämän pelin ns. "lineaarisempi" lähestymistapa ei ollut mieleen, mutta itseäni ei pahemmin haittaa.

[Joni Ahonen]

^ Däämmm, olen aikas kadena, kun en itse ole vielä DP2:ta päässyt pelaamaan. Syypäänä on gamestopin lähdön jälkeen paikallisten puotien paskaiset päivitystahdit hyllyssä löytyville tuotteille. Perkele, kolme viikkoa jo julkaisusta, eikä peliä mistään löydy. Mikäli ei kuun loppuun mennessä ala näkyä, pitää tiluttaa peli sitten jostain kusisesta verkkokaupasta.

Viikko sitten tämä julkaistiin, mutta ei tosiaan löydy mistään Prismoista tai muista marketeista. Tilasin omani CDON.comista, josta odotin sen saapuvaksi jo viime perjantaina. Olin tosi pettynyt joka päivä, kunnes sitten eilen kolahti luukusta. Hidasta toimitusta.

Itsekään en ole halunnut pelistä arvosteluita tai muuta lukea. Olen vasta aivan alussa.

Ja se ensimmäinen DP löytyy myös Switchille, mutta käännös on nähtävästi heikompi kuin Boxin, joten en ole sitä hommaamassa. Voin sanoa, että nyt jopa 25fps näyttää silkkisen pehmeältä verrattuna kakkosen 10fps nopeuteen. Mutta koska kyseessä on Deadly Premonition antaa monille asioille anteeksi vielä näin alkuun.

[Nikkeli94]

Aiheeseen liittyen, itse otin viime viikolla ensikosketuksen ensimmäiseen Deadly Premonitioniin. Tarina on mielenkiintoinen ja kaikista sen osasista olisi mielenkiinoista saada jotain irti, mutta huomio tuntuu kiinnittyvän lähinä mielenkiintoiseen dialogiin ja nolon pitkiin taukoihin monien vuorosanojen välillä sekä välivideoiden hidastettuun tyyliin. En tiedä onko taistelutilanteisiin tulossa jotain huomattavaa vaikeusasteen muutosta, mutta ensimmäisen +6h jälkeen tuntuu ettei combatissa ole ollut juuri mitään haastetta - tai oikein mitään muutakaan annettavaa. Möröt tuntuvat lähinnä uhkatason nolla puuduttavilta hidasteilta. Lisäksi autolla ajeleminen on välillä hieman turhauttavaa kun kartan kanssa saa vähän pelätä onko seuraavan risteyksen jälkeen 5min ajoa kohti umpikujaa tai muuten vaan väärää osoitetta. Toki tämä tuo oman viehätyksensä kun pitää oikeasti itse tutustua kylään ja siellä liikkumiseen, aivan kuten päähahmokin. Tässä vaiheessa peliä ajan kuluttaminen tehtävien alkamisaikoja odottaessa on vielä vähän pain in the ass kun tuntuu ettei mitkään paikat ole auki. Tai sitten niitä ei vain löydä. Kaikesta tästä huolimatta peli kiehtoo hieman palaamaan luokseen ja selvittämään pienen kylän salaisuuksia.

[Silence]

Ja se ensimmäinen DP löytyy myös Switchille, mutta käännös on nähtävästi heikompi kuin Boxin, joten en ole sitä hommaamassa. Voin sanoa, että nyt jopa 25fps näyttää silkkisen pehmeältä verrattuna kakkosen 10fps nopeuteen. Mutta koska kyseessä on Deadly Premonition antaa monille asioille anteeksi vielä näin alkuun.

Switchillä on onneksi peräti kaksi laadukasta pc-emulaattoria Yuzu ja Ryujinx. Luultavasti jos jokin versio pelistä alkaa toimimaan hyvillä nopeuksilla jossain vaiheessa niin luultavasti emulaattoriverisot. Mutta sitä odotellessa...

Niin paljon kuin pidänkin ensimmäisestä pelistä niin luulen että taidan jättää special agent Morganin seikkailut vain yhden pelin mittaiseksi. Se oli hauskaa ja sööttiä kun keskinkertaisen pelin tehneet onnistuivat oikeasti jossain todella lumoavassa ja koukuttavassa, mutta kun toisella kerralla ekan pelin kökköyttä tehdään jo itsetietoisesti tarkoituksella niin alkaa kaikki varoitusmerkit olemaan ilmassa että EI.

Aiheeseen liittyen, itse otin viime viikolla ensikosketuksen ensimmäiseen Deadly Premonitioniin. Tarina on mielenkiintoinen ja kaikista sen osasista olisi mielenkiinoista saada jotain irti, mutta huomio tuntuu kiinnittyvän lähinä mielenkiintoiseen dialogiin ja nolon pitkiin taukoihin monien vuorosanojen välillä sekä välivideoiden hidastettuun tyyliin. En tiedä onko taistelutilanteisiin tulossa jotain huomattavaa vaikeusasteen muutosta, mutta ensimmäisen +6h jälkeen tuntuu ettei combatissa ole ollut juuri mitään haastetta - tai oikein mitään muutakaan annettavaa. Möröt tuntuvat lähinnä uhkatason nolla puuduttavilta hidasteilta. Lisäksi autolla ajeleminen on välillä hieman turhauttavaa kun kartan kanssa saa vähän pelätä onko seuraavan risteyksen jälkeen 5min ajoa kohti umpikujaa tai muuten vaan väärää osoitetta. Toki tämä tuo oman viehätyksensä kun pitää oikeasti itse tutustua kylään ja siellä liikkumiseen, aivan kuten päähahmokin. Tässä vaiheessa peliä ajan kuluttaminen tehtävien alkamisaikoja odottaessa on vielä vähän pain in the ass kun tuntuu ettei mitkään paikat ole auki. Tai sitten niitä ei vain löydä. Kaikesta tästä huolimatta peli kiehtoo hieman palaamaan luokseen ja selvittämään pienen kylän salaisuuksia.

Hah, onnistuit juuri tiivistämään koko Deadly Premonitionin aika onnistuneesti tuossa.

[Joni Ahonen]

^
Hyvät pointit. Ja ymmärrän hyvin miksi jatko-osan haluaa joku jättää välistä.

Eka osa oli aidosti ihastuttava, joka kaikesta kökköydestään huolimatta imi minut ruudun ääreen tehokkaamin kuin vaikkapa tuolloin pelaamani Alan Wake ja Batman: Arkham Asylum yhteensä. Jatko-osan kohdalla näin alkuun tuntuu että pitää pinnistellä, jotta siitä kiinnostuisi. Jatko-osa muistuttaa tässä mielessä Twin Peaksin toista kautta, jossa tietoisesti pukattiin outoja hahmoja ja juttuja.

Kun saan pelin huolellisesti pelattua läpi, kirjoitan sitten arvostelun.

[Silence]

Eka osa oli aidosti ihastuttava, joka kaikesta kökköydestään huolimatta imi minut ruudun ääreen tehokkaamin kuin vaikkapa tuolloin pelaamani Alan Wake.

Alan Wake on graaffisesti tosi vaikuttava. Varsinkin metsät olivat ja näyttävät edelleen huikeilta. Mutta itseäni turhautti että se oli hyvin "amerikkalainen" tulkinta aiheesta -eli lähinnä pelkkää räiskimistä ja toimintaa. Twin Peaksin peruspalikoihin kuuluva ja Japanilaisten hallitsema ilmapiirillä herkuttelu ja fiilistely oli hyvin, hyvin vähäistä.
Olisin oikeasti kaivannut enemmän fiilistelyä, luonnossa kävelyä, metsien ihastelua ja kukkien haistelua hieman Deadly Premonitionin tyyliin enkä vain hölkkäämistä yhdestä action"kauhu"tilanteesta seuraavaan.

Varmaan juuri siksi Deadly Premonition iskikin niin lujaa. Sen rytmitys on paikoitellen uskomattoman paska mutta aina huomasin jääväni jonnekin tutkimaan mitä tuolla ja tuolla mahtaa olla...

[Joni Ahonen]

Super Mario Odyssey

Tämä peli ollut elokuusta lähtien omistuksessa, mutta sitten vaan jäi koulukiireiden vuoksi kesken. Peli on ollut tosi ihastutattava ja muistutti minua pitkästä aikaa siitä miksi pelejä pelataan. Jos olet alamaissa, pelaa Mariota, sillä Odyssey on ilahduttavan pirtsakka peli, jossa on Mario 64:n tavoin vapaata tutkimusta runsaasti. Pelaajaa palkitaan koko ajan ja löydettäviä juttuja tulee vastaan joka nurkan takaa.

Vaikka on hyvä että kaikkea löytyy, tämä myös vaikuttaa rytmitykseen ja olen vähän huolissani siitä kääntyykö runsaus itseään vastaan. Kun pohdin Mario 64:ää, pelihän on varsin suoraviivainen olematta mitenkään tylsä. Odyssey on niin runsas, ettei mihinkään yksittäiseen juttuun keskitytä minuuttia kauempaa.

[Gigante]

Super Mario Odyssey

Tämä peli ollut elokuusta lähtien omistuksessa, mutta sitten vaan jäi koulukiireiden vuoksi kesken. Peli on ollut tosi ihastutattava ja muistutti minua pitkästä aikaa siitä miksi pelejä pelataan. Jos olet alamaissa, pelaa Mariota, sillä Odyssey on ilahduttavan pirtsakka peli, jossa on Mario 64:n tavoin vapaata tutkimusta runsaasti. Pelaajaa palkitaan koko ajan ja löydettäviä juttuja tulee vastaan joka nurkan takaa.

Vaikka on hyvä että kaikkea löytyy, tämä myös vaikuttaa rytmitykseen ja olen vähän huolissani siitä kääntyykö runsaus itseään vastaan. Kun pohdin Mario 64:ää, pelihän on varsin suoraviivainen olematta mitenkään tylsä. Odyssey on niin runsas, ettei mihinkään yksittäiseen juttuun keskitytä minuuttia kauempaa.

On kieltämättä totta tuo näkemys, ettei Odysseyssä keskitytä asioihin pitkäksi aikaa, mutta voi pojat että tuohon peliin mahtuu etsittävää ja löydettävää. Päätarina on aikas lyhyt, mutta jos haluaa kokeilla löytää kaikki kuut, niin sen osalta peli tarjoaa kyllä tosi runsaasti haastetta.

Itse nautin tästä Marion seikkailusta täysin siemauksin enemmän mitä Wiin Galaxyistä yhdessä. New Donk City tarjoaa sydäntälämmittävän viittauksen pelisarjan alkujuuriin ja kuusenpan fanitkin saattavat löytää aimo annoksen nostalgiaa.

[PT2]

Final Fantasy Tactics Advance (GBA)

Aiemmin junnuna kokeilin tätä, mutta en sitten innostunut yhtään. Nyt kuitenkin annoin uuden mahiksen ja täähän on ihan kelpo peli. Ei mitään ihmeellistä, mutta mukavaa vaihtelua perinteiseen Final Fantasyyn. Ehkä vähän liian ykstoikkonen ja itseääntoistava.. Plus että koska mitään ei kerrota, joutuu jokaisen asian selvittämään itse. Kuten miten saa Ninja-luokan itselleen tms. Plus välillä vaikeustaso nousee pystyyn ja "lakikortit" vaan pilaavat peliä. Varsinkin kun ne eivät toimi oikein. Välillä saat rangaistuksen jos käytät FIGHT-komentoa viholliseen, mutta seuraavalla kerralla et saakaan vaikka käytät saman komennon samalta hahmolta samaan viholliseen. Täysin paska koko lakikorttisysteemi.

[Joni Ahonen]

Final Fantasy Tactics Advance (GBA)

Aiemmin junnuna kokeilin tätä, mutta en sitten innostunut yhtään. Nyt kuitenkin annoin uuden mahiksen ja täähän on ihan kelpo peli. Ei mitään ihmeellistä, mutta mukavaa vaihtelua perinteiseen Final Fantasyyn. Ehkä vähän liian ykstoikkonen ja itseääntoistava.. Plus että koska mitään ei kerrota, joutuu jokaisen asian selvittämään itse. Kuten miten saa Ninja-luokan itselleen tms. Plus välillä vaikeustaso nousee pystyyn ja "lakikortit" vaan pilaavat peliä. Varsinkin kun ne eivät toimi oikein. Välillä saat rangaistuksen jos käytät FIGHT-komentoa viholliseen, mutta seuraavalla kerralla et saakaan vaikka käytät saman komennon samalta hahmolta samaan viholliseen. Täysin paska koko lakikorttisysteemi.

10 vuotta sitten omistin ja pelasin tuon pelin. En ottanut itsekään selvää aina mikä logiikka systeemissä oli ja muistan huokaisseeni suuresta helpotuksesta, kun läpäisin vaivoin ensiyrittämällä pitkän lopputaistelun. Myin pois ja en ole kaivannut laisinkaan. Ei huono peli, mutta en ikinä haluaisi pelata uudestaan.

[PT2]

muistan huokaisseeni suuresta helpotuksesta, kun läpäisin vaivoin ensiyrittämällä pitkän lopputaistelun.

Varsinkin kun tuo lopputaistelukin on sellanen perinteinen "Voitit yhden taistelun, tässä vielä kaksi lisää" En muutenkaan ymmärrä miksi niitä antilaw-kortteja ei voi aina käyttä ja.. Asioita ei kovin hyvin selitetä. Onneksi lopputaistelussa olin opetellut jo Counter-kyvyn joten hölmö pääpomo tappoi itsensä sen kautta. Ilman saveload-pellelyä olisi peli jäänyt kyllä kesken.

[Joni Ahonen]

Alien Isolation (Switch)

Uskomatonta että tällainen peli tehtiin isolla butjetilla. Tunnelma on todella huikea ja vaikka vielä ei ole yhtäkään kohtaamista Alienin kanssa tapahtunut, olen huomannut jo säikkyväni yllättäviä kolahduksia sekä alkanut tuntemaan oloni epämiellyttäväksi yksin avaruusaluksen kolkoilla käytävillä samoilessa. Katsotaan kestääkö tunnelma miten hyvin loppuun saakka, peliä kun kritisoitu sen liiasta pituudesta.

Mario & Luigi Bowser's Inside Story (3DS)

Tykkäsin aikoinaan tosi paljon Mario & Luigi Superstar Sagasta. Vaikka olen nyt Mario Galaxy 2:n ja Odysseyn myötä alkanut saamaan sienivaltakunnasta ja sen asukeista tarpeekseni, onneksi Mario & Luigi -roolipelit ovat piristävän erilaisia tulkintoja viiksivallujen seikkailuista. Alkuun vähän epäillytti jaksaako peli kiinnostaa, mutta tarina onneksi ottaa uudenlaisen näkökulman ideaan, kun Mario ja kumppanit seikkaileva Bowserin sisuksissa ja päästään itse Bowserillakin pelaamaan. Huumoria ja villiä menoa odotan.