Silence kirjoitti:Joni Ahonen kirjoitti:Suosittelen kyllä puhumaan ongelmista ammattilaisille, sitä varten he ovat. Jos painii vuodesta toiseen elämää rajoittavien ongelmien kanssa, ei ole häpeä apua pyytää. Ihan vain muutama keskustelukin voi helpottaa kummasti sinua aidosti kuuntelevan ihmisen kanssa.
Mutta mitä hyötyä siitä lopulta on... Taas pitää kertoa jo tuhanteen kertaan päänsisällä läpi käymät asiat ja joku nyökyttelee viereisellä tuolilla päätä ymmärtäväisenä ja lopulta kertoo että "Kaikki on kuule oikeasti hienosti. Kaikki ongelmasi ovat vain pääsi sisäisiä asioita. Lallatilaa."
Tai siis... en minä itsestäni puhunut. Yhdestä tutusta vaan....
Kuulostaa huonolta terapeutilta. Niitä on niin erilaisia, päteviä, ei niin päteviä ja riippuu ihan persoonasta. Se tuossa on huono homma onkin, ettei sopivan löytymiseen ole monella resursseja.
Masse kirjoitti:Tää. Tai sitten vain sysätään ongelma jollekin toiselle. Itse juttelin psykiatrin kanssa ekaa kertaa kuukausi taaksepäin kuka vain käski menemään tavalliselle lääkärille jonka kanssa sitten taas piti hoitaa jatkosuunnitelmaa. En todellakaan jaksa töiden ohella ravata jossain terapioissa joka viikko, kun lopulta saman tuloksen saa lukemalla jonkun self-help kirjan. Olisi vaan lyönyt bentsoreseptin kouraan niin elämä hymyilisi, mutta tässä maassa ne on lähes yhtä kiven alla kuin lääkekannabis.
Tässä päästään siihen että terapiaan pitääkin juuri sitoutua. Jos haluaa oppia soittamaan, sitoutuu käymään treeneissä. Sama pätee omien ongelmien työstämiseen. Terapiasuhde vaatii sitoutumista. Väkisin ketään ei pakoteta ja lopettaa voi koska tahansa. Mutta sekin on jo jotain, että asiaa on valmis käsittelemään. On väärin olettaa saavansa vain valmiita vastauksia terapiassa. Mielestäni hyvän terapeutin tunnistaa siitä, että hän osaa esittää hyviä kysymyksiä ja on kanssakulkija, ei ylempi hahmo omissa sfääreissään.
Opinnoistani huolimatta suhtaudun itsekin osin terapiajuttuihin varauksella. On totta ettei ongelmat puhumalla noin vain katoa taikaiskusta ja kaikille tiettyjä terapiamuotoja ei voi todellakaan suositella. On myös opiskelijakollegoilta kuullut sellaistakin, että terapeutti onkin alkanut puhumaan omista ongelmistaan heille, jolloin koko homma kääntynyt päälaelleen.



