Mitä kuuluu?

[Gigante]

Avajaiset perjantaina.

Suunnitelmissa olisi käväistä tuolloin, mikäli ei vaan mitään tyystin odottamatonta satu esteeksi.
Tunnelmaan tulikin tässä jo valmistauduttua pelatessa isosiskon kanssa Goldeneyessä lippuhippaa heittoveitsillä.

Itsellä meno jatkuu entisellään. Opiskelut jatkuvat työnteon ohessa, vuoroin teen kiinteistönhuoltohommia tai siivoilen raksalla, erona lähinnä se että toisesta hommasta saan ihan palkkaa. Lehtipuhallin on kiva keksintö, kun sillä voi päästää jaloittelemaan sen sisäisen liekinheitinhörhön (esim. The Fury tai Salamanterien jaosto).

[Joni Ahonen]

Avajaiset perjantaina.

Suunnitelmissa olisi käväistä tuolloin, mikäli ei vaan mitään tyystin odottamatonta satu esteeksi.
Tunnelmaan tulikin tässä jo valmistauduttua pelatessa isosiskon kanssa Goldeneyessä lippuhippaa heittoveitsillä.

Loisto juttu. Autolle ei ole montakaan parkkipaikkaa ihan heti siinä mäen päällä, kannattaa jättää vähän kauemmas jonnekin kadun varteen. Näyttelyni on salin oikealla puolella olevassa tilassa, ei koko salissa. Mukava nähdä.

[PT2]

Lyhyeksi jää meidän elämä täällä Wienissä, sillä taas mennään! Ollaan nyt viimeisen kuukauden verran katottu maita minne Euroopassa päästään ja justiisa kun on valmista, niin rajat lyödään kiinni. No mutta NYT on viimein kohde minne lauantaina suunnataan!

Uusin blogipostaus aiheesta täällä.

[Joni Ahonen]

Eilen tupsahti koruttomasti postiluukusta kolmas tutkintotodistukseni. Olen nyt myös ryhmätaideterapeutti, vaikka oppiminen vasta oikeasti alkaa. Opintojen loppuvaiheessa totesin etten halua koko työtä tehdä, koska koen etten kykenisi kantamaan vastuuta, mitä hommat harteille tulisi asettamaan.

Töitä olen alkanut kulttuuripuolelta nyt muualtakin hakemaan ja pidän odotukset maltillisina. Aktiivinen aion olla ja pyrin pitämään positiivisen asenteen yllä mahdollisista torjunnoista ja vastaamattomista viesteistä huolimatta. Eihän se toki kannusta aktiivisuuteen saada hylkääviä päätöksiä, mutta loppujen lopuksi tiedon etsiminen ja hakemusten lähettäminen tapahtuu mukavasti kotona nojatuolissa, joten sen vaivan jaksan nähdä.

Opistolla on ihan leppoisaa ja koulu ei ole iso osa elämääni, joka hyvä vaan. On onneksi paljon muutakin ja vapaa-aikani saan asunnolla ja ulkona liikkuessa kulumaan erinomaisesti.

[Masse]

Ihan mukava talviloma. Sunnuntaina ajelin Savonlinnaan moikkaamaan porukoita. Maanantaina tuli käytyä tsekkaamassa Jonin uusin näyttely faijan kanssa. Eilen ajelin sitten takaisin himaan ja tapasin yhtä kaveria ekaa kertaa tälle vuodelle. Ei näkynyt roadmaneja Helsingissä.

[PT2]

Terveisiä Kroatian Splitistä! Täällä korona jyllää ja Game Of Thrones-tunnari soi! Ja on aivan paska sää, ollut viimeiset kolme viikkoa...

Lisää voit lukea blogista.

[Joni Ahonen]

Pääsin tänään kotiin pääkaupunkiseudulta ilman koronaa, jippii! Nyt vain pelko siitä että menee lössöttellessä koko joululoma eikä saa mitään aikaiseksi. Pitäisi osata oppia aikatauluttamaan elämää paremmin, sillä huomaan aina vain siirtäväni kaikkea hamaan tulevaisuuteen.

Opistolla syksy mennyt ihan hyvin, mutta en ole päässyt ohjaamista muutaman surkean sattumuksen vuoksi kokeilemaan ollenkaan tai tekemään kunnolla muitakaan omia juttuja. Minulla on ollut hankaluuksia innostua nyt oikein mistään muutenkaan ja en osaa edes editoida, vaikka luulin siinä olevani hyvä. Käynnistyn ehkä hitaasti ja odotan hetkeä, että jaksaisin olla täysillä mukana projekteissa. Olen ehkä vähän kadehtinut sitä miten helposti muut ryhmäytyvät, kun itse en tiedä missä olisi hyvä olla. Haluaisin 14 vuoden opiskelurupeaman jälkeen keskittyä enemmän työntekoon ja taideprojekteihin lapsenomaisella innostuksella. Ottaa kokkaus- ja taidekursseja, sisustaa omaa pikkukotia, kokea vielä kerran ihastumisen kokemus kuuden vuoden hiljaiselon jälkeen ja vain kiertää maailmaa kuin Nuuskamuikkunen.

Ehkä pitäisi vaan saada jokin kolaus, joka ajaisin eteenpäin.

[Joni Ahonen]

Tapani mukaan teen jälleen summauksen kuluneen vuoden tapahtumista.

TALVI

Eli käsitän tähän tammi-maaliskuun. Kuten tavallisesti, ei mitään ihmeellistä, olin töissä, kävin koulua ja tuli korona. Se ei vaikuttanut juurikaan maalla asuessa elämään. Tuli haettua näyttelyihin ja päästyäkin mukaan. Oli matkasuunnitelmia, mutta ne sitten karituivat koko vuoden ajalta. Ja odotan edelleen lentolippurahoja takaisin lentoyhtiöltä. Alkuvuosi on yleensä aika tapahtumaköyhä, josta ei ole suuremmin kerrottavaa.

KEVÄT

Keväällä hyvissä ajoin aloin toimimaan tulevien suunnitelmien kuten autokoulun, opiskelupaikan ja asunnon metsästämisen suhteen. Kevät meni töissä normaalisti ja päätin etten siellä enää syksyllä olisi. Vaikutti vielä aavistuksen epätodennäköiseltä saada kaikki asiat hoidettua, kun minusta on alkanut tulemaan vähän sellainen laiska hoitamaan töitä ajoissa. Ei keväästäkään ei ole mitään suuremmin isoja asioita, vain odotusta ja haaveita loppuvuotta kohtaa.

KESÄ

Tämä olisi voinut olla mukavaa aikaa, mutta vanhempien sairastuminen ja lehmistä luopuminen teki heinäkuusta vuoden ehdottomasti ikävimmän kuukauden. Oli hyviä uutisia omassa elämässä paljonkin, kun sain hyvän asunnon, lopetin työt, sain apurahan, suoritin ajokortin ja aloitin opistovuoden. Tätä kuitenkin varjosti kodin ongelmat, en osannut iloita siksi niin paljon kuin tavallisesti. Loppukesä meni siksi myös huolestuneissa fiiliksissä. Onneksi asiat sitten asettuivat uomilleen.

SYKSY

Käsitän tähän nyt koko loppuvuoden syyskuusta eteenpäin. Uusi koulu on ollut mukava ja luokka hieno, mutta tajuan enemmän kuin hyvin, etten ole sitten yhtään koulu- ja ryhmäihminen. Olen viihtynyt todella hyvin uudessa asunnossani, joka tuntuu kodilta eikä minulla mitään suunnitelmia muuttaa pois tässä nyt lähivuosina. Aloitin käymään kuntosalilla ja muutenkin päättänyt huolehtia kunnostani etten sitten 10 vuoden päästä tajua olevani laihaläski. Raha-asiat ovat kunnossa ja koronasta huolimatta teosmyyntiäkin ollut paljon. Olen saanut elää hyvin leppoisasti ja olen tyytyväinen omaan elämääni.

Ensi vuonna haaveilen kirjoittavani tänne, että olisin työelämässä, saattanut sarjakuvaromaani valmiiksi ja asustelisin rauhallisin mielin edelleen Vantaalla. Ottaisin kursseja ja treenaisin aktiivisesti kuntosalilla. Ehkä olisi myös kivaa jos elämä yllättäisi positiivisesti ihmissuhteissakin.

[Silence]

Tapani mukaan teen jälleen summauksen kuluneen vuoden tapahtumista.

Mahtava idea! Voisin itsekkin tehdä saman...

TALVI


KEVÄT
Katsoin Buffy the Vampire Slayerin kaikki 7 tuotantokautta. Loistavaa oli.


KESÄ


SYKSY
Ajattelin tehdä Harakirin mutta näyttää siltä että vuodessa ei ole enää jäljellä tarpeeksi aikaa sellaiseen... joten tyydyin vain katsomaan Harakirin (1962) Yle Areenasta kun oli Teemalla tarjolla. Loistava elokuva.

Ensivuonna uudestaan.

[Salem]

Kaikin puolin todella paska vuosi. Ei mieleen tule montaakaan positiivista asiaa jotka olisi tapahtuneet, ei ainakaan mitään mikä olisi oikeasti tärkeää. Siitä tietty voi olla hyvillä mielin että on pysynyt suht terveenä, eikä tässä parin viimeisen tunnin aikana varmaan asia kamalasti (toivottavasti) tule muuttumaan, mutta kyllä ne negatiiviset jutut jyräävät positiivisen tieltään, jopa silloin jos jätämme koronan pois yhtälöstä.

Painu vittuun, 2020. Ei jää ikävä.

[Joni Ahonen]

Tapani mukaan teen jälleen summauksen kuluneen vuoden tapahtumista.

Mahtava idea! Voisin itsekkin tehdä saman...

TALVI


KEVÄT
Katsoin Buffy the Vampire Slayerin kaikki 7 tuotantokautta. Loistavaa oli.

Ei ihan huono vuosi. Aattelin Buffya alkaa kesällä jälleen katsomaan, viime kerrasta tuleekin jo neljä vuotta.

Ja tässä talvella pitkästä aikaa katsoa kaikki Twin Peaksin kaudet läpi. Leffan jätän välistä, mutta The Missing Pieces korvaa sen.

[Masse]

En jaksa edes tehdä tuota perinteistä vuosikvartaali-katsausta. Oli niin tajuttoman tapahtumaköyhä vuosi. Kaksi muuttoa ja laskelmieni mukaan pari tuhatta kaljatölkkiä tuli imaistua. Siinäpä se vuosi 2020. Ei jää ikävä.

[Silence]

Hupsistakeikkaa, siellä on aika liukasta.
Kaaduin tänään ja paljas ranne osui pahasti terävän portaan reunaan....
Pistin siteen ja kylmää ympärille. Katson nyt yön yli että miltä vaikuttaa. Luultavasti joku pieni murtuma tuli. Sen verran osui ja edelleen sattuu ihan v**usti vaikka tapahtuneesta on jo 9h.

Onneksi eri käsi kuin käyttökäteni. Voin siis edelleen piirrellä alastomia tyttöjä luonnosvihkooni....

[Joni Ahonen]

Onneksi eri käsi kuin käyttökäteni. Voin siis edelleen piirrellä alastomia tyttöjä luonnosvihkooni....

Sittenhän ei ole mitään hätää.

Helvetisti tullut lunta Helsingissä. Ollut ihan siistiä kävellä tuiskeessa ja treenata jalkapallokentän vieressä olevilla kuntolaitteilla kuunnellen samalla Vangelista.

[Masse]

Onneksi eri käsi kuin käyttökäteni. Voin siis edelleen piirrellä alastomia tyttöjä luonnosvihkooni....

Sittenhän ei ole mitään hätää.

Helvetisti tullut lunta Helsingissä. Ollut ihan siistiä kävellä tuiskeessa ja treenata jalkapallokentän vieressä olevilla kuntolaitteilla kuunnellen samalla Vangelista.

Tiistaina vielä nauratti toi lumen määrä, kun ajelin töistä kotia ja näin ainakin kolme rekkaa juuttuneena johonkin risteykseen lumen takia. Enää ei naurata. Aura-auto oli kolannut mukavan metrin korkean kasan lunta mun auton eteen joten käsipelin sitä ei sieltä saanut kaivettua.

Kaiken huippu on se, että eilen soitin töihin ja kyselin, että olisiko ollut mahdollista aloittaa tänään työvuoro vasta kuudelta jotta pääsisin bussilla töihin. Sanoivat vaan tylysti, että ei löydy tuuraajaa. Ei sitten auttanut muu kuin hurauttaa tänään taksilla töihin. Mutta mikä parasta, niin ne hommat mitkä mun piti hoitaa ennenkuin muut tulevat töihin, olikin hoidettu jo toisen osaston toimesta joten loppupeleissä menin täysin turhan takia töihin niin aikaisin.

[PT2]

Yllätyys!

Tämmöinen käänne tällä kertaa; olemme jättäneet Thaimaat, Kroatiat, Itävallat ja muutkin maat taaksemme ja palanneet Suomeen. Kuinkas tässä nyt näin kävi? Ja miten ihmeessä olemme päätyneet Kuusankoskelle?

Asia selviää lukemalla vaikkapa tästä.

[Joni Ahonen]

Yllätyys!

Tämmöinen käänne tällä kertaa; olemme jättäneet Thaimaat, Kroatiat, Itävallat ja muutkin maat taaksemme ja palanneet Suomeen. Kuinkas tässä nyt näin kävi? Ja miten ihmeessä olemme päätyneet Kuusankoskelle?

Asia selviää lukemalla vaikkapa tästä.

Tervetuloa takaisin! Varmasti ollut mieletön kokemus nähdä maailmaa ongelmista huolimatta.


Täällä etäkoulut jatkuvat ja epämääräiset lukkarit pännivät muita opiskelijoita. Olen helpottunut, kun ei tarvitse panikoida ennakkotehtävien ja pääsykoerumban kanssa. Vähän sääliksi käy näitä nuoria, jotka hoitavat opiskelujaan epämääräisessä maailmantilanteessa. On meillä muilla ollut niin helppoa.

[PT2]

Tervetuloa takaisin! Varmasti ollut mieletön kokemus nähdä maailmaa ongelmista huolimatta.

Kiitos kiitos! En nyt ihan allekirjoita lausetta "päivääkään en vaihtaisi", mutta kieltämättä kokemus ainakin oli. Olisin ollut pidempäänkin jos olisi ollut vain enemmän duunia ja rahaa, eikä koronaa.. Ilman koronaahan olisin Malesiassa. Mutta välillä näin, otetaan vähän vauhtia, kerätään valtiolta työttömyysrahat ja muut avustukset ja katsotaan vuodenvaihteen jälkeen uusiksi!

[PT2]

Eipä tämä työttömän arki Kouvolassa kovin ihmeellistä ole, mutta minkäs teet. Sata euroa tulee kuukaudessa rahaa ja kaikki muut hakemukset ovat vielä käsittelyssä, kolmenkin viikon jälkeen. Ei tee ees tiukkaa.. Työpaikan saanti on kova, kuten myös halu päästä takaisin ihmisten ilmoille Stadiin.

Mitäs muuta? Siitä vaikka tässä blogipostauksessa, joka nyt ei ihan uusin ole.

[Joni Ahonen]

Viikko mennyt kotona maalla näyttelyn kanssa ja eilen olivat avajaiset Pieksämäellä. En saanut kutsua ketään, vaikka oli orkesteri paikalla. Avajaiset taltioitiin, valitettavasti teknikolla oli ongelmia äänen kanssa ja videon alku on aika kelvotonta kuunneltavaa. 3:16 jälkeen ääni korjaantuu. Alla linkki avajaisiin ja uuteen asuuni:


https://www.youtube.com/watch?v=eFRBm6b0JGA

Olen hiihtänyt, ollut kotona kissojen ja vanhempien kanssa sekä siivosin veljen huoneen, kun sain teokseni sieltä pois tieltä. Se ollutkin 6 vuotta siivoamatta ja oli mielenkiintoista kaivaa vanhoja teoksiaan esille sängyn alta, jotka olivat osa hiiren paskan peitossa.

Odotan kevättä ja yritän keskittyä uusien teoksien tekoon uusilla tekniikoilla. Koululla saatiin lyhärit kuvattua ja ekaa kertaa pääsin ohjaamaankin. Oli mukavaa, mutta en himoitse lisää.

[Joni Ahonen]

Olisi toki mukavaa päästä matkustelemaan, mutta olen valmistautunut ensi vuodenkin olemaan visusti Suomessa. Jos työn puolesta vaadittaisiin piikki ottamaan, sitten sen ottaisin.

Viimesen vuoden aikana on niin turtunu perumisiin ja pettymyksiin, etteivät ne enää tunnu missään. Eli miltei sitä mieluummin suunnittelee niitä reissuja ja pettyy kuin ei suunnittele yhtään mitään. Seinät niin kovin kaatuu päälle ja kesälomastakin tulee tänä vuonna pitkä, että toivoa jonkin kokoisesta ja -näköisestä reissusta on pakko herätellä

Elokuun lopussa alkoi taival yliopistolla. Ja päivääkään ei oo saanu viettää kampuksella, vaan koko roska on vedetty etänä. Tuutorit totesivat jo ekalla viikolla, että teitä käy niin sääliksi, ja et todennäkösesti lähiopetuksesta voi haaveilla vasta ens vuoden syksyllä. Ja nyt on pelko perseessä et syyskuussa tää sama rumba jatkuu. Ainoa hyvä puoli on siinä, että kaikki kokeet tehään sähkösesti, eli käytännössä luetaan vähemmän ja googletellaan enemmän. Pääsee helpommalla ja periaatteessa noppiakin saa nopeemmin. Kokonaisuus on kuitenki yhtä isoa karhunpalvelusta ja arki Zoomissa nyt ei muutenkaan oo mitään muuta ku apaattista. Sellanen käsite ku 'koulukaveri' on yhtä etäällä ku kuu maasta, tai jotain, ja kaikki kiitos kuuluu covidille.

Kukaan tuttu ei oo muuten saanu koronaa, vaikka jengi ravaakin niissä testeissä koko ajan. Pk-seutulaisena todennäköisyys pelais sen puolesta et tapauksia kuulis tiheemminkin jopa. Tosin aika läheiseltä entiseltä maikalta, jota seurailen somessa, virus kaatoi molemmat vanhemmat ja miltei vieläpä samaan aikaan. Karua on.

On aina mielenkiintoista kuulla susta! Onhan toi jatkuva etäily persiistä, jota meidänkin opistolla ollut joulukuusta lähtien. Osin tästä syystä en hae enää mihinkään, mutta eiköhän 15 vuoden opiskelutaival ja kolme tutkintoa jo ala muutenkin riittämään.

Työhakemuksia olen lähetellyt, joka itsessään käy työstä. Nykyisin pitäisi niin erottua joukosta ja tehdä upeita esittelyvideoita. Muistan aina yhden haastattelun, jossa eräs rekrytoija kertoi erään huippuhyvän esittelyvideon olevan sellainen, jossa hakija teki laskuvarjohypyn ja kertoi siinä kuinka heittäytymiskykyinen on. Varmasti ollut hieno video ja hakija saikin työpaikan, mutta olisi toivottavaa ettei työpaikan saaminen vaadi sirkustemppujen tekemistä. Ei me kaikki vaan osata ja jakseta heittää läppää kuin 10 vuotta Tube-videoita tehneet ja ammattilaisiksi hioutuneet jannut.

En luovu toivosta, uskon kyllä hommia löytyvän. Jään asumaan Vantaalle ja nautin omasta elämästäni sisustamalla omaa kotia. Kesä tulee koronapandemiasta huolimatta.

[PT2]

Työhakemuksia olen lähetellyt, joka itsessään käy työstä

I feel you. Itsekin reilut parikymmentä hakemusta laittelin ja pääsin kymmeneen työhaastatteluun. Näistä kolme oli tasoa "Tosi hyvä hei, etköhän sä oo oikea mies meille. Mä juttelen HR-osaston kanssa ja palataan asiaan viimeistään tiistaina". Ja nyt sitä tiistaita on odotettu kohta kaks kuukautta, joten se siitä.

Yksi oli aivan satavarma työpaikka, mutta viikonlopun aikana piti tehdä ennakkotehtävä josta saisin sitten palautetta maanantaina. Tein tehtävän, lähetin, eikä mitään. Laitoin viikon päästä mailia että mikä juttu, oliko virheitä vai kuinka, enkä ole saanut ikinä vastausta. Soittaa yritin, ei ollut kyseinen henkilö paikalla.

Tiedän että ghostaamista on Tinderissä, mutta että työnhakumarkkinoillakin... Voi vittu. Eipä siinä, palasin sitten takaisin vanhaan työpaikkaan jossa mut otettiinkin ilolla vastaan.

Muutenkin löydettiin helposti uusi kämppä Stadista, joten päästiin viimein pois Kouvolan betonista. Aiheesta lisää täällä mikäli aihe kiinnostaa enemmän.

[Gigante]

Äiti nukkui pois edeltävänä yönä...Olo on jokseenkin tyhjennetty, mutta toisaalta olen huojentunut ettei hänen tarvinnut riutua kauaa vuodeosastolle päädyttyä.
Otin uutisen isän puhelinsoiton myötä yllättävän rauhallisesti. Toisaalta, käsittelin tätä aihetta mielessäni jo viikkoja etukäteen, kun äiti alkoi tarvita happilaitetta kotiin ja tämän kunto alkoi tippumaan. Tiedettiinhän me perheessä kaikki, että lähtölaskenta oli alkanut, mutta kun itse luku ei ollut selvillä. Saa nähdä miten hautajaisjärjestelyjen suhteen mennään näin koronan takia.
Tulevat juhlapyhät, kuten äitienpäivä, juhannus ja joulu tuntuvat varmasti nyt oudoilta ilman äidin läsnäoloa.


...Muiden aiheuden osalta, töitä jatkuu edelleen, auttaa saamaan ajatukset hetkeksi muualle ja samalla valmistaudun opiskelun suhteen näyttöön jonka myötä pitäisi olla valmistuminen toivonmukaan plakkarissa.

[whatever]

Äiti nukkui pois edeltävänä yönä...

Ai saatana, nyt on kyllä paha tilanne. Osanottoni ja voimia sinne.

[Joni Ahonen]

Äiti nukkui pois edeltävänä yönä....

Voimia teidän perheelle. Oli pysäyttävää lukea nuo sanat.

Hyvät muistot ei kuole koskaan.