Minkä leffan katsoit viimeksi?

[Silence]

Knives Out

Tuo elokuva on kyllä jotain niin kaunista. Rian Johnson kirjaimellisesti tuhosi yhden kaikkien aikojen ikonisimmista elokuvasarjoista, Star Warsin aivan hirveällä Last Jedi-elokuvallaan, joka ei vain pilannut Disneyn trilogiaa vaan koko helvetin Star Wars saagan typerällä, umpipaskasti kirjoitetulla Star Trek Next Generation -filleri täytejakso-juonikuviollaan ja lapsellisilla perseilyhahmoilla.

....Ja palkinnoksi tästä mies sai tehdä oman unelmaprojektinsa valtavalla joukolla isoja tähtiä ja nappasi vielä oscar ehdokkuuden parhaasta käsikirjoituksestakin....

...Voiko vinksahtaneempaa opetusta elämästä olla olemassakaan...

[Joni Ahonen]

Dr. No

Ensimmäinen Bond, josta olen nähnyt väläyksiä sieltä täältä. Muistin ainakin todella hyvin sen tarantella-kohtauksen, jossa Bondin peiton alla yöllä liikkuu muukin kuin... no, en jaksa keksiä mitään hauskaa tähän.

Oli kiinnostavaa nähdä miten kaikki elementit olivat jo ekassa Bondissa aika tavalla kohdillaan, vaikka alkutunnari oli tosin vaatimaton ja mitään kovin vauhdikkaita saati jännittäviä kohtauksia ei ollut. Connery on siitä erikoinen, että joissakin kohdin mies näyttää vähän liian kauniilta pikkololta sekä pieneltä, mutta 80 % ajasta Connery on sitten kyllä huiman komea ja miehekäs. Hänen rauhallinen ja ammattimainen asenne viehättää sekä upea ääni.

Ursula Andress on huiman kaunis ensimmäinen Bond-tyttö, joka puhuu englantia korostaen tyyliin kuin olisi sen vasta oppinut. Pahis ei ollut niin ihmeellinen ja loppuhuipennus varsin nopeasti ohi. Kokonaisuudessaan vain ihan ok leffa.

***/*****

From Russian with Love

Tämä leffa alkoi heti kiinnostavasti ja muutenkin tuntui huimasti jännittävämmältä paljon paremmin mieleen jäävine pahiksineen. Pidin junaosuudesta todella paljon ja siitä että Bondilla tuli oikeasti hikiset paikat selviytyä tilanteesta. Pahikset olivat todella hyvät ja uusi Bond-tyttö myös syvällisempi hahmo. Connery vaikutti tässä vielä paremmalta ja muutenkin kaikin puolin elokuvassa kaikki oli kiinnostavampaa kuin edellisessä. Oikein loistava jatko-osa.

Tämmöiset pika-arvio nyt vaan.

****/*****

[Silence]

Connery on siitä erikoinen, että joissakin kohdin mies näyttää vähän liian kauniilta pikkololta sekä pieneltä, mutta 80 % ajasta Connery on sitten kyllä huiman komea ja miehekäs. Hänen rauhallinen ja ammattimainen asenne viehättää sekä upea ääni.

Juuh, varsinkin siinä klubikohtauksessa missä Bond tapaa Professori Dentin. Connery on kohtauksessa ihan kuvottavan ylimeikattu ja ylinäyttely näyttää siltä kuin se olisi ensimmäinen kohtaus minkä kuvasivat(en ole varma) ja sen jälkeen äkkiä muuttaneet tyyliä.

Ursula Andress on huiman kaunis ensimmäinen Bond-tyttö, joka puhuu englantia korostaen tyyliin kuin olisi sen vasta oppinut.

Se ei ole Ursula Andressin oma ääni. Ääni on dupattu. Luultavasti vahvan aksentin ja matalan äänen takia...

[Joni Ahonen]

Goldfinger

Mitä mainiointa viihdettä poppareiden ja limun kera. Se Bond, jossa kaava hiouitui alkuminiosiota ja komeaa tunnaria myöten vakioksi. Leffan olen nähnyt yli 10 vuotta sitten ja muistin sen todella hyvin. Goldfinger on niitä leffoja, josta jokainen muistaa vähintää 3-5 kohtausta koko loppuikänsä.

Olen pohtinut onko elokuva mielestäni parempi kuin From Russia with Love ja lopulta tulin siihen päätökseen, että aika tasapeli. Goldfinger on sarjakuvamaisempi ja kevyempi, josta syystä leffa viihdyttää ja sen pahikset ovat vieläkin ikimuistoisempia. FRwL on taas synkempi ja realistisempi, jossa on tosi hyvä junaosuus ja kokonaisuus toimii erinomaisesti. Ehkä Goldfingerin voisin katsoa useammin ja siitä on helpompi luetella ikimuistoisia juttuja.

****/*****


Thunderball

Selkeä notkahdus tasossa näkyy tässä. Alkuosio on hyvä, mutta niin selkeä the pahisjärjestö kuin Spectren pitäisikin olla, olen kokenut koko homman vähän lapselliseksi, joka sopii Austin Powersiin paremmin. Siinä missä Goldfingeristä muistaa 10 juttua heti kun leffan nimen joku vain mainitseekin, Thunderballin kohdalla mieleen jää vain unettavat vedenalaiset kohtaukset. Ymmärrän että ne ovat olleet etenkin vuonna 65 vaikeita kuvata ja ohjata, mutta ne ovat vain tylsiä. Kaikki tapahtuu ymmärrettävästi verkkaisesti ja äänimaailmakin on hiljainen. Osuuksia on monia ja olisin saksinut niitä ja muita juttuja pois. Leffa on myös pitkä reilun kahden tunnin kestollaan ja monta kertaa katselin kelloa huokailen.

Ei oikein iskenyt. Pidän jopa Dr.No-leffaa parempana.


**/*****

[Silence]

Goldfinger

Viihdyttävä on juuri Oikea sana kuvaamaan Goldfingeriä. Aito klassikko joka ei vanhene koskaan. Se on sitä alkumetreiltä (vaikka en alkunäytöksestä hirveästi pidäkään) loppufinaaliin saakka ja vakavampi kylmän sodan vakoojamaailma on toissijainen juttu. Ja kyllä, se on leffa joka on täynnä toinen toistaan ikimuistoisempia hetkiä ja aina tuntuu katsojalla olevan hyvä fiilis niitä katsoessa. Puhumattakaan loistavasta rytmistä läpi elokuvan. Ja myös Bond on hahmona hyvin itsetietoinen läpi elokuvan. Nytkin ilman sekuntiakaan harkintaa voisin heittää kasan suosikkikohtauksiani: Laserpöytä, golf-peli, ajelu vuoristossa...

Taisin omassa arvostelu-Collector Editionissani viimevuodelta todetakin että Goldfinger on sellainen Bond minkä tyyliin haluaisin sarjan aina silloin tällöin palaavan, eikä ottavan sitä pohjamuotikseen joka ikiseen tulevaan elokuvaan...

Thunderball

Jooh, siis Thunderball on käsittämättömän munaton elokuva jolla on kyllä potenttiaalia olla todella kova oma juttunsa. Tuntuu kuin kaikki tekijät olisivat puoliunessa ja luottaneet että "Kyllä tämä on loistava, kun edellinenkin leffa oli". Edes pahisjoukko ei pääse oikein loistamaan vaikka leffa tuntuu esittelevän potenttiaallisia pahiksia läpi elokuvan. En ole koskaan ollut Spectre-järjestön fani. Aina tuntunut vähän liian pikkupoikamaisen sarjakuvamaiselta- varsinkin kun kirjoissa vastassa on yleensä paljon vaarallisempia hahmoja todellisesta maailmasta. Leffan alkupuoli on vielä eheämpi kokonaisuus mutta jälkimmäinen puolisko tuntuu lähinnä vain juoksulta loppufinaaliin.
Ainoa kunnon plussa on että leffan naispahis Fiona Volpe on oikeasti ikimuistoinen ja toimiva hahmo.

[Joni Ahonen]

Hard Ticket to Hawaii

Vaikka olikin sekopäinen, josta mahdoton yrittää juonta selittää järkevästi, odotin jopa ehkä hullumpaa menoa. Niin käy, kun ennakkoon altistuu liikaa hehkustukselle. Klassikko kyllä, jota näin päiviä myöhemmin olen huomannut ajatelleeni hymyssä suin.

Ronn Moss on jännää nähdää tällaisessa leffassa, mutta kansitaide antaa väärän kuvan, sillä mies on todella sivussa tarinassa. Mutta ymmärrän että hänellä elokuvaa nykyisin mainostetaan.

Leffassa on muutama törkeän hauska kohtaus, paljon tissejä ja hyvä loppuhuipennus, jossa nauroin ääneen kunnolla. Nyt lisäbonuksena olen huomannut naureskelleeni elokuvan logiikalle, jota ei ole. Joku mies pukeutuu naiseksi toimien jonkin hotellin(?) virkailijana hämätäkseen syystä ISO ? ja yksi tappaja rullalautailee pumpattavan barbaran kanssa koska öö.

Rakastan tällaista!

****/*****

[Joni Ahonen]

You Only Live Twice

Tämä Bond jatkaa Thunderballin viitoittamalla tiellä muistuttamalla enemmänkin pitkää tv-sarjan jaksoa kuin mahtipontisempaa elokuvaa. Japani on plussaa, vaikka kuvasto jää postikorttimaisen pinnalliseksi. Elokuvassa on toki parikin muistettavaa kohtausta kuten alku, jossa Bond tapetaan ja erikoinen murhayritys, jossa lankaa pitkin valutetaan myrkkyä nukkuvan suuhun. Muuten elokuva on aika väsähtänyt, joka näkyy Sean Conneryssa. Ymmärtäähän tuon kun pohtii millä vauhdilla leffoja tehtiin.

**/*****

Her Majesty's Secret Service

Vau! Tämäpä oli yllätys! Elokuvassa on kenties yksi hienoimmista värimaailmoista, mitä olen leffoissa nähnyt. Etenkin tummat värit, joista punainen ja violetti toistuu, näyttävät upeilta kun siirrytään lumenvalkoisiin alppimaisemiin. Muutenkin leffan rankempi musta varjostus toimii. Tämä on huomattavasti erilaisempi kuin Conneryn Bondit, mutta synkkä on väärä sana kuvailla sitä, kyseessä on tummasävyisempi elokuva, mutta kuten sanoin, värejä, tummia sellaisia ei ole unohdettu.

Toki kiinnosti nähdä George Lazenby Bondin roolissa, kun miehen olen aina laskuista unohtanut. En ollut siis elokuvaa koskaan nähnyt. George on vekkulimaisempi Bond ja kuulostaa vähän hassulta, eikä ole Conneryn tavalla hienostunut, mutta isompana ja harteikkaampana hän uskottavasti heittää vastustajia ilmaan. Pidän näistä Bondeista siitä, että vaikka Bond on taitava, ei hän silti mätä sakkia turpaan tuosta vaan. Lazenby on selvästi vekkulimaisempi mies, joka on nauttinut naisten huomiosta, mutta kykenee vakavissa kohdissa olemaan kyllä vakuuttava.

Tässä elokuvassa ei ole sellaisia ikimuistoisia kohtauksia, joista puhuttaisiin Goldfingerin tavoin, mutta monen monta upeaa yksityiskohtaa. Kuvaus on todella kaunista ja hyviä yksityiskohtia osattu poimia jo alun Bondin esittelyä myöten. Rannalla aaltojen keskellä käyty nyrkkitappelu vakuuttaa ja se hiton hieno lyhyt kohtaus, jossa tiedemies heittää Bondia hapolla ja Bond suojautuu sulkemalla lasioven, jonka läpi samalla ampuu tiedemiehen, kun näemme hapon syövyttäneen oveen reiän. Kohtaus on vain pari kolme sekuntia pitkä, mutta juuri sellainen, joka minussa herätti ihastuksen huokauksen. Myös talviaikaan sijoittuvia takaa-ajoja saisi olla leffoissa enemmän!

Loppu yllätti aivan totaallisesti, josta irtoaa yksinomaan neljäs tähti. Jotenkin sen osasi aavistaa, että jotain ikävää tapahtuu, mutta silti se järkyttää. Ensimmäinen Bond varmaan joka päättyy näin surullisesti ja sai minut kyyneliin.

Pidin kovasti!

****/*****

[Joni Ahonen]

The Long Kiss Good Night

Cliffhangerin ohella Rennyn ehdottomasti parhaimpia leffoja. Vaikka Geena Davis ei ole yhtä kova läheskään kuin Sigourney Weaver tai Linda Hamilton, niin naisen muodonmuutos toimii tässä kyllä oikein hyvin. Ehkä asiaan vaikuttaneen sekin että olen helvetin heikkona ruskeasilmisiin blondeihin, joissa on asennetta.

Olen nähnyt tämän leffan kerran joskus teini-iässä ja siitä jäänyt paljon hyviä juttuja mieleen. Paljon hauskaa dialogia ja toimintakohtaukset ovat oikein jämäköitä, joissa on runsaasti oivaltavia ideoita. Elokuvan ysärimäisyys on vain plussaa ja vain ehkä parissa kohtaa vähän aika on nakertanut reunoja, mutta muuten lopputulos toimii edelleen 90 %.

Plussaa vielä elokuvan sijoittumisesta jouluun. Talvisissa olosuhteissa toiminta on aina muutenkin hienomman näköistä.

****/*****


The Words

Tämän leffan soundtrackeihin minulla on ollut erityinen suhde jo kauan aikaa, sillä olen kuunnellut niitä paljon ollessani vaihdossa briteissä. En ollut elokuvan juonesta ottanut mitään selvää ennen eilistä. Hassua todeta kuinka olin liittänyt leffan biisit niin isoksi omaksi oman elämäni soundtrackeja, että nyt vain haluaisin unohtaa tämän elokuvan ja tarinan.

Alkuun leffa vaikuttaa sentimentaalisesta meiningistään huolimatta oikein toimivalta hollywood-romantiikassa kylpevältä tuotokselta, jossa on hienoja kuvia ja suuria tunteita. Elokuvan tarina on mielenkiintoinen, mutta juuri se kikkailu pilaa sen kokonaan. Ymmärrän että esikoisohjaukseen on haluttu jotain lisäkerroksia perinteiseen tarinankuljetukseen, mutta minulle juuri se perinteinen tarina vetosi tässä eniten, joka sitten pilattiin.

Vähän spoilaan nyt juonesta sen, että vihaan sitä kuinka fiktion sisällä paljastetaan kaiken olevan vain fiktiota. Plääh, meni maku ja tuli huijattu olo.

** ja puoli /*****

[Joni Ahonen]

Viimeinen partiopoika

Helvetin napakka macho toimintaleffa, jota voisi syyllistää nykyisin toksisesta maskuliinisuudesta ja monista vähän kyseenalaisista kohtauksista. Vaikka on hyvä että maailma on mennyt eteenpäin ja metoosta on ollut enemmän hyvää kuin pahaa, olen myös helpottunut, että onneksi ehdittiin tekemään toimintaleffoja, joissa on munaa eikä väkisin keskustelua tasa-arvoista, sukupuolista yms.

Bruce Willis oli vielä terässään ja aivan saakutin itsevarma kusipää elokuvassa. Hahmojen kemiat toimii ja Shane Blackin tykittelevä läppähuumori naurattaa ääneen monta kertaa.

****/*****


One Hour Photo

Ei hyvänmielen elokuva ja siksi piristävää nähdä tällaisiakin tuotantoja niin epäseksikkäästä aiheesta kuin yksinäisyys. Olen pitänyt aina leffasta ja arkirealismista. Viimeisen 20 vuoden aikana huomaa rajusti tekniikan muuttuneen, kun vielä leffan julkaisun aikaan digikamerat eivät olleet kovin yleisiä eikä mistään älypuhelimista osattu edes haaveilla. Robin Williams on surullinen päähenkilö, joka vaikuttaa samaan aikaan maailman harmittomimmalta ja hyytävimmältä tyypiltä. Miehen tunnontuskia ei ehkä kaikki ymmärrä, mutta pystyin hahmoon hyvin samaistumaan ja jopa hänen epätoivoisiin tekoihin.

Vaikka olen leffasta aina kovasti pitänyt ja siinä on hyviä yksityiskohtia paljonkin, "se jokin" jää vielä uupumaan. Muuten oikein hieno ja erilainen leffa.

****/*****

[Joni Ahonen]

Tahraton mieli

Muistaakseni tämän joskus 6 vuotta sitten katsoin, mutta elokuvaa tuli varmaan seurattuna kehnosti, kun en oikein päässyt kunnolla jyvälle sen nerokkaasta ideasta. Olin myös täysin unohtanut lopun ja voi olla etten edes sitä jostakin syystä katsonut. No nyt sitten leffa katsottu ja oli oikein vangitseva kokemus, vaikka kuvasto ja juonenkuljetus voivatkin mennä ohitse helposti. Jim Carrey ja Kate Winslent ovat varmaan mahdottomin kuviteltavissa oleva pari leffassa, mutta erinomaisen käsikirjoituksen ja ohjauksen ansiosta he tuntuvat niin uskottavilta, että voisin kuvitella tämän parin oikeasti olleenkin yhdessä.

Idea muistuttaa siitä miten leffojen mahdollisuuksia pitäisi osata hyödyntää.

****/*****

Paha pukki 2

Ei se eka Paha pukki mikään erinomainen elokuva ole, mutta positiivinen yllätys, joka on vuosien myötä saanut kulttimainetta osakseen. Jatko-osa on varmaan pyörinyt tuotantolimbossa vuosikausia ja tuntuu niin väkinnäiseltä, että sen katsominen suorastaan suututtaa. Sama juonikuvio toistetaan uudestaan ja vaikka huumorissa yritetään kovasti, se vain inhottaa. On huonon maun huumoria ja sitten pahan maun huumoria, joista jälkimmäistä Paha pukki 2 edustaa. En ole ikinä tajunnut mitä hauskaa siinä on kun vanha ruma nainen kertoo seksielämästään ja selittää kuinka syötti lastaan oksentamalla tämän suuhun? Usein teki mieli vain vaihtaa kanavaa.

Pieniä lämmön valonpilkahduksia oli muutamissa kohdin ja vähän naurahtelin parissa kohtaa, mutta vaati voimia jaksaa lopputeksteihin saakka. Eka leffa on hyvä, jonka voi katsoa uudestaankin, tätä ei enää koskaan.

*/*****

[Gigante]

"Mä haluun aivot suuhun!", eikäkun nyt ei oltu apinoimassa palatsissa, saakeli...


Jungle Book (2016)

Pääsinpähän sitten tämänkin pätkän näkemään kokonaan. Mielestäni ihan pätevä remake Disneyn Viidakkokirjasta, vaikka Disneyn versio perustuu erittäin löyhästi alkuperäiseen opukseen. Tietokoneehosteet pääosin näyttävät tosi hyvältä, vaikka sekaan mahtuu kyllä muutamia hetkiä joissa selvästi näkee että Mowgli vain seisoo greenscreenin ympärillä tai hetkiä joissa selvästi puuttuu hahmon paino.

Scarlet Johansson on eittämättä erikoinen valinta Kaan ääneksi, mutta myönnettäköön että lopputulos on oikealla tavalla semmoinen "pelottavalla tavalla petollisen ystävällinen". Itse olisin toivonut että tämä hahmo oltaisiin vihdoinkin esitetty mentorina eikä pahiksena, mutta kun disney. Sääli että Kaa jäi yhden kohtauksen ihmeeksi.

Lauluosuuksien saksiminen saattaa vähän harmittaa alkuperäisanimation faneja, mutta omasta mielestäni ne eivät olisi sopineet tähän vähän vakavampaan versioon. Baloon ja Louien laulut sentään ovat mukana, mitä nyt jälkimmäisen 'laulu' jäi melkoisen let downiksi (lopputekstien aikana svengaava versio on asia erikseen). Kuningas Louie ei ehkä kuulunut alkup. kirjaan, mutta ei disney versiota voisi kuvitella ilmankaan. Tämän gangsterimainen lähestymistapa ja olemus kuitenkin toimivat mainiosti...mitä nyt gigantopithicus-jättiapina ei ihan king kongin mittasuhteissa kuitenkaan liikkunut.

Bagheera ja Baloo olisivat ansainneet molemmat vähän paremman pohjustuksen. Tässä edellämainittu esiteltiin lähinnä "Joo, tää musta pantteri on hengannut alueella jo tovin, ihan normaalia siis."

Pienistä vioista huolimatta ihan pätevä, vaikkakin taatusti mielipiteitä jakava, uusioversio.

Arvosana: Kolme kolisevaa kelloa ja yksi osittain syöty papaija apinapalatsista.

[Highwind]

Soul

Pixarin uusin animaatio tuli katseltua krapulapäivän ratoksi. Meni yllättävän kovaa tunteisiin jostain syystä, vaikka vain joka toisella silmällä tuli katseltua. Tykkäsin kyllä kovasti, kestää varmaan toisenkin katsomisen vielä joskus.

[Masse]

Henkien Kätkemä

Mutsi vinkkasi, että toi tuli tänään telkkarista niin olihan se katsottava varmaan yli kymmenen vuoden jälkeen jälleen kerran. Olisikohan ollut jo kymmenes kerta, kun katsoin. Edelleenkin aivan saatanan kova leffa ja muutamat nostalgiset kyynelet tuli vuodatettua lähinnä soundtrackin johdosta. Ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa.

Paras leffa ikinä/5

[Joni Ahonen]

Wanted

Olipa raskasta katsoa tällaista elokuvaa jossa miljoonannen kerran nähdyssä juonikuviossa nössöstä kirjaimellisesti leivotaan hakkaamalla kova tappaja ilman pienintäkään logiikkaa ja uskottavaa hahmonkehitystä. Leffa muistuttaa CSI Miamin vikoja kausia, jossa on nopeita leikkauksia, väläyksiä, hidastuksia, nopeutuksia, älyttömiä cgi-kamerakikkailuja, sykkivää kuvaa, ajankelausta jne. jne. Tällaisen sillisalaatin seuraaminen saa pään kipeäksi, ei tämä ole elokuvaa, kokoelma musiikkivideomaisia kohtauksia. Tavallaan brutaalimeininki on ihan ok, mutta supercooleus vie siitäkin hohdon, kun se ei tunnu missään. Kingsman on paljon parempaa roskaa.

**/*****

[Joni Ahonen]

Team America

South Parkin tekijöiden leffa, jota en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Halusin nyt sen katsastaa, kun Totuus Elokuvasta -kanavan Rauli Ylitalo hehkutti hauskimmaksi komediaksi. Olin jo sillon 10-vuotiaana pohtinut, että kyseessä on varmaan ihan hauska ja räävitön leffa, joka ei kuitenkaan South Parkille vetäisi vertoja. Lopputektstien aikana hymyilyn olettamuksilleni 20 vuoden takaa.

Muutamat naurut tästä kyllä sai irti ja nukketoteutus on yllättävän hieno, ei sellainen tahallaan kökösti tehty kuin oletin niistä näkyvistä langoista huolimatta. Hahmot heräävät eloon ja olin yllättynyt, että nukeilla on myös kasvojen ilmeitä.

Naurettavan yksinkertainen juoni ei toimisi, jos tekijät eivät olisi Matt Stone ja Trey Parker. Oli nimittäin huvittavaa tajuta, että 80 % elokuvista ovat aivan yhtä pöhköjä, joiden dialogia ja juonenkulkua Team America seuraa uskollisesti sitä pahemmin kyseenalaistamatta. Silti olin yllättynyt ettei sellaisia oikeasti oivaltavia juttuja ole juurikaan edes perus South Parkin jakson verran ja tahallinen yksinkertaisuus ei aina toimi niin hyvin kuin pitäisi. Ihan ok leffa, jonka pidän hyllyssä. Ei todellakaan mene top 5 komedioiden listalle, ei lähellekään.

***/*****

[Silence]

Team America

South Parkin tekijöiden leffa, jota en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Halusin nyt sen katsastaa, kun Totuus Elokuvasta -kanavan Rauli Ylitalo hehkutti hauskimmaksi komediaksi. Olin jo sillon 10-vuotiaana pohtinut, että kyseessä on varmaan ihan hauska ja räävitön leffa, joka ei kuitenkaan South Parkille vetäisi vertoja. Lopputektstien aikana hymyilyn olettamuksilleni 20 vuoden takaa.

Team Amerika on vain ok elokuva -reippaasti mainettaan kökömpi teos. Sillä on kieltämättä helvetin hauska asetelma, Myrskylintujen-tyylinen nukkeanimaation käyttö on ihan nerokasta ja varsinkin George Bush Jr aikakauden elokuvaksi sen satiiri on hyvillä pohjilla... Mutta meno tuntuu ihan South Parkin parin ensimmäisen kauden kaltaiselta epämääräiseltä pippeli-kakka-huumorilta.

Jos haluaa oikeasti maailman hauskimman komedian nähdä niin suosittelen Airplanea (1980). Jos haluaa nähdä oikeasti loistavan komedian ja taitavan satiirin -ja jopa Team American tekijöiltä niin suosittelen South Park elokuvaa- vuodelta 1999.

Team America tuntuu leffalta joka on nopeasti potkaistu tuotantoon, eikä ole saanut kunnollista hiomista oikein missään asiassa. Jopa treenausmontaasi on pöllitty South Parkista.

Ps. Älä katsele mitään hiton Totuus Elokuvasta-pieruja...

[Silence]

Katsoin pitkästä aikaa koko Sormustenherratrilogian -pidennettyinä versioita. Katson Sormuksen Ritarit lähes vuosittain mutta kaksi muuta olen nähnyt korkeintaan kolme kertaa aikaisemmin.


THE FELLOWSHIP OF THE RING

Trilogian aloittava Sormuksen Ritarit on ylivoimaisesti kolmikon paras osa. Se on todella tarkasti visiolla tehty, mielikuvituksellinen, visuaallisesti upea, tunnelmallinen, tunteikas ja ennenkaikkea loistavasti kasaan koottu tiukka paketti kirjasta joka on todella raskas ja kuvaamattomaksi kelpaamaton lähdemateriaali. Rakastan varsinkin elokuvan alkupuolta jossa tekijät onnistuvat upeasti luomaan todella kiehtovan ja realistisen uskottavan maailman. Erityisesti Hobittilana sijoittuva alkupuoli on täydellinen kokonaisuus joka huolehtii taitavasti siitä että jokainen katsoja rakastuu maailman samantien.

Elokuvan- ja samalla koko trilogian casting on täydellinen yhdistelmä lahjakkaita tuntemattomuuksia ja kovia veteraaninäyttelijöitä. Voisin mainita kaikki tässä mutta keskityn muutamaan erityisesti: Ian Holm Bilbona on suorastaan loistava ja Ian Mckellenin Gandalf on varmasti yksi ikimuistoisimmista hahmoista ikinä. Paljon jo sekin todistaa asiasta että kun Gandalf yllättäen syöksyy kuolemaansa, tuntuu se todella voimakkaasti pahalta menetykseltä niin hahmoissa kuin katsojissakin.
Antaisin elokuvan ja ehkä samalla myös trilogian parhaimman hahmon tittelin kuitenkin Sean Beanin Boromirille. Puhtaasti siksi miten monipuolisen ja tunteikkaan roolin tarinan "Petturipahis" saa niinkin pienellä ruutuajalla kuin hahmolla on tarjolla.

Toiminta on myös erittäin fyysistä ja oikeasti tehtyä. Siinä ei ole kahden seuraavan osan kaltaista epämääräistä sohimista tai cgi-taistelua. Koko trilogian suosikkitausteluni on myös elokuvan loppufinaali metsässä missä oikeassa lokaatiossa on kuvattu oikeasti fyysistä menoa. Ehkä koko elokuvan ainut osio mikä aina on vaivannut minua on Moriassa tapahtuva luolapeikkotaistelu joka tuntuu vievän aivan liikaa aikaa, sormeni alkavat hipoilla kännykkää, eikä elokuva todellakaan kaipaisi kyseistä valtavaa showpysäyttäjää.

Jos minun pitäisi ase ohimolla valita kumman version ottaisin niin ehkä valitsisin Teatteriversion sen tiiviimmän ja ytimekkäämmän kerronnan vuoksi, mutta siitäkin huolimatta pidennetty versio on aivan yhtä hyvä.

5/5


THE TWO TOWERS

Kahdesta Tornista huomaa heti että tekijätiimissä on vaihtunut leikkaaja. Sormusten ritarien tiukka ja ytimekäs kerronta on poissa ja tilalla on paljon löysempi ja hajallaan olevampi kokonaisuus. Elokuva muistuttaa myös toteutukseltaan paljon enemmän ns "tavallista tusinaelokuvaa" kuin selvästi tarkalla visiolla tehty Sormuksen ritarit.

Siinä missä Sormuksen Ritarit keskittyi juuri Frodoon päähenkilönä, Kahden Tornin pitäisi puolestaan keskittyä Aragorniin ja tämän matkaan tulevaksi Kuninkaaksi -mutta sen sijaan Jackson tuntuu antavan Kaikille juonikuvioille suurinpiirtein tasavertaisesti aikaa tarinassa. Frodo ja Sam soitavat selvästi kakkosviulua mutta heitä tuodaan tarpeettomasti esille vaikka kaksikon voisi selvästi vain jättää koko elokuvassa tusinan kohtauksen varaan. Turhauttavimpana kaikista on Merrinin ja Pippinen seikkailut sekä Aragornin flashbackit jotka tuntuvat olevan mukana lähinnä siksi että saadaan tietyn prosentin verran Arwenia tähänkin elokuvaan.
Plussana elokuvassa tulee mukaan muutama loistavalla näyttelijällä varustettu hahmo: Bernard Hillin kuningas Theoden sekä Brad Dourif limaisena Wormtongina.

Elokuvan parhaasta osiosta ei ole epäselvyyttä. Se on upea Helmien syvänteen taistelu mikä tuntuu olevan myös lähinnä ainoa asia mistä kaikki tämän elokuvan osalta muistavat puhua. Kertoo paljon siitä miten mieleenpainuvaa kaikki muu on.

Saatan olla pisteytyksessä hieman tarpeettoman julma, mutta menkööt.

3½/5


THE RETURN OF THE KING

Kahden Tornin hajallaan olevan kokonaisuuden jälkeen Kuninkaan paluu palaa onnistuneemmin terävämpään ja rytmikkäämpään kerrontaan. Mutta ei silti lähelläkään sormusten Ritarien tasoa. Kahden Tornin tavoin Kuninkaan Paluu tuntuu enemmän tv sarjan jaksolta kuin elokuvalta kerrontansa osalta.

Elokuvassa on kylläkin osioita mistä näkee että ne on taatusti suunniteltu varhaisessa vaiheessa tuotantoa, kun on ollut energiaa ja ideoita. Suosikkini on hämähäkkiluolan jälkeen tuleva solaosio missä hämähäkkiolento vaanii Frodoa ja Sam pääsee loistamaan taistellessaan hirviötä vastaan. Se on loistavasti kuvattu ja toteutettu jakso missä Jacksonin intohimo tekemiseen hetkellisesti näkyy kunnolla.
Valitettavasti elokuvassa tuntuu olevan paljon tilanteita mitkä vaatisivat kunnollista rakentelua ja toteutusta. Ehkä kaamein on kummitusarmeija joka tuntuu lähinnä kököltä deus ex-machinaratkaisulta. Kummituksia ei mitenkään rakenneta kunnolla vaan hahmot kirjaimellisesti vain lätkäistään mukaan tarinaan tyylillä "Ai niin joo, tuossa vieressä on luola missä on kauhistuttava kummitusarmeija odottamassa Aragornin käskyjä. Käyppä hakemassa sieltä vähän vahvistuksia.".
Päinvastaisesti taas Kuninkaan Paluun pidennetty versio kärsii myös tarpeettoman paljon tiettyjen TURHIEN alueiden syventämisestä. Aragornin merirosvolaivojen valtaus on paljon taidokkaammin toteutettu teatteriversiossa missä katsoja pääsee taitavasti näkemään vain lopputuloksen. Sama ongelma on myös elokuvan alun Saruman osiolla joka on oudon heikosti kirjoittettu dialogikohtaus. Mutta tarjoaa edes enemmän kuin teatteriversio jossa koko osio oli käsittämättömästi skipattu.

Erityisesti pidän tässä elokuvassa siitä miten muutamat todella mitättömiksi aikaisemmin jäänet sivuhahmot saavat yllättäen paljon erinomaista ruutuaikaa. Erityisesti Hobitti Pippin joka muodostuu yllättävän hyväksi pariksi Gandalfille elokuvan ajaksi.
Gandalfilla on myös todella huikea puhe kuolemasta Pippinin kanssa jonka vain Ian Mckellenin kaltainen kova shakespheare-tason näyttelijä voi saada toimimaan.

Puheista puheen ollen- En ole ikinä tykännyt näissä historiallisissa miekkailu-fantasia satuiluissa olevista Suuren johtajan inspiraatiopuheista. Ne tuntuvat AINA todella tuskastuttavan väkinäisiltä ja ärsyttävän voideltuja lätinöiltä, mitkä irrottavat minut katsojana aina elokuvista, tuntuvat lähinnä lainpykälän takia pakotetusti mukana olevilta ja alan ihan häpeämään niitä kuunnellessani. Jopa tässä elokuvassa oleva Aragornin puhe ei onnistu nappaamaan minua vaikka kovasti yrittääkin. Edes Viggo Mortensen ei onnistu saamaan puheeseen kunnon voimaa vaikka tiedän miehen kyllä pystyvän siihen esimerkiksi Ridley Scottin G.I. Janessa. Mutta. Sen sijaan elokuvassa aikaisemmin oleva, Hevoskuningas Theodenin puhe on mielettömän hyvä. Varmasti yksi upeimmista mitä ikinä olen missään nähnyt. Siitä haiskahtaa kirjoittajien "No laitetaan se sanomaan jotain niin päästään eteenpäin", mutta tämän ansiosta ovat myös luoneet todella vaikuttavan, lyhyen ytimekkään ja karismaattisen motivointipuheen joka saa ihokarvat pystyyn joka kerta.

Erikoistehosteet ovat laadultaan oudon vaihtelevia. On aivan mielettömän näköisiä tilanteita ja yksittäisiä hetkiä -mutta sitten vastavuoroisesti on todella ruman ja kökön näköisiä hetkiä jotka näyttävät siltä kuin näyttelijät olisi nopeasti kuvattu greenscreenin edessä ja joku olisi lätkäissyt efektilayerit päällekkäin ja sanonut kuvan olevan valmis. Pahin varmasti kaikista on puolivälisä oleva kohtaus missä Aragorn pysäyttää piraattilaivat. Jackson kumppaneineen tuntuu kolmatta elokuvaa kuvatessaan laiskistuneen ja ovat tyytyneet helppoon "laitetaan näyttelijä green screenin eteen ja tehdään tausta myöhemmin"-ratkaisuun. Ja se ei todellakaan toimi kuin korkeintaan 50/50-verran. Ja se on liian vähän.

Elokuvan ja samalla koko trilogian Loppufinaali tuntuu aivan liian pitkältä ja hitaalta. Jackson tuntuu olevan taas kerran silmät ristissä asioita kokoon laittava väsynyt ohjaaja. Loppu on täynnä aivan liikaa hitaita feidauksia ja hidastuskuvia jotka saavat tuntemaan että elokuvalla on ainakin neljä lopetusta. Tekijöiden olisi pitänyt pystyä rakentamaan finaaliksi jonkinlainen taitava loppumontaasi joka olisi kauniisti tiivistänyt kaiken tehokkaassa paketissa. Samanlaisen kuin millä ensimmäinen elokuva niin hienosti alkoi.

4-/5

[Joni Ahonen]

Room

Nyt ei puhuta Tommy Wiseaun leffasta, vaan vuoden 2015 vakuuttavasta draamajännäristä. Sattumalta kanavia selatessa tämä tuli vitosella vastaan ja menetin ehkä noin 10 minuuttia alusta, mutta onneksi se ei pilannut mitään. Harvoin uskaltaa kehua jotakin uudempaa elokuvaa ylisanoilla, mutta sanotaan se suoraan, että en ole jännittänyt yhdenkään leffan parissa viimeiseen 10 vuoteen yhtä paljon kuin tämän seurassa.

Spoilaan nyt vähän juonta! Eli kaikilla on varmasti vieläkin muistissa itävaltalaisen Natascha Kampuschin tapaus, jossa nainen siepattiin ja lukittiin 8 vuoden ajaksi kellariin. Kyseisestä tapauksesta on tehty myös elokuva, joka oli ihan okei, mutta sellainen turhan elokuvamaisen kevyt, joka nyt tuntui keksityltä, ei menty niin syvälle hahmoissa kuin olisi voitu. Room on selvästi saanut Nataschan tarinasta inspiraationsa, mutta käsittelee tarinaa paljon viattoman lapsen näkökulmasta, joka tekee siitä riipaisevamman. Tällainen tarina voisi helposti kompastua yli sentamentaallisuuteen ja kurjuuspornoon mihin Jokeri esimerkiksi vähän lipsahti, mutta onneksi tekijät ovat tajunneet keskittyä ihmistunteiden esittämiseen niin arkisesti kuin voivat.

Brie Larson on nyt kaikkien tietämä Captain Marvel ja toivon ettei hän jää Marvelin hassutteluihin pelkästään. Hän on roolissaan jäätävän hyvä kidnapattuna naisena, jonka kasvoista voi lukea niin paljon. Hän on tilanteensa hyväksynyt, mutta ei ole tullut hulluksi ja muistaa edelleen entisen elämänsä. Lapsi ei tiedä ulkomaailmasta mitään, hänelle kaikki on pelkkää leikkiä ja televisio fantasiaa. Elokuva voisi niin epäonnistua lapsihahmossaan, mutta kaikessa lapsen viattomuudessaan Jacob Tremblayn esittämä Jack (jota luulin tytöksi ja on vissiin tekijöiltä tietoinen valinta hämätä katsojaa) on niin aito olematta ärsyttävä edes silloin, kun hän inttää vastaan ja ei ymmärrä itsestäänselvyyksiä. Jotenkin voisi kuvitella juuri noin viisi vuotiaan asioita ajattelevan, joka ei paremmasta tiedä. Elokuvan jännittävimmässä kohtauksessa Jacob pääsee pakenemaan ja näissä kohdin pelkäsin enemmän kuin Alienin ensikohtaamista Isolationissa konsanaan. Hyvin huomioitu lapsen motoriikka pakenemiskohtauksessa, kun ei ole voinut juosta pienessä tilassa. Pidän näistä yksityiskohdista, joita on oikeasti ajateltu.

Elokuva on kummitellut mielessäni arkisuuden takia. Olipa piristävää huomata ettei Brie Larsonin hahmo ykskaks vapauduttuaan olekaan ihan okei tai asioita kuitata parilla painajaisunella ja sitten lopussa onkin jo kaikki hyvin. Elämä vain jatkuu, olisi se jatkunut vankeudessakin ja kamalinta on kun päähenkilö tajuaa ettei olekaan onnellinen. ihan kuin millään ei olisi väliä, se tunne on musertava, jonka moni kokenut.

Kovaa näyttelijätyötä ja ei mitään turhia ylilyöntejä missään. Musiikkia käytetty kiitettävän säästeliäästi, olisi voitu käyttää jopa vähemmänkin. Ahdistavan hieno leffa.

5/5

[Joni Ahonen]

Alien Covenant

Odotukset olivat todella matalalla tämän leffan suhteen ja menikin nyt kolme vuotta ennen kuin päätin kirjastosta lainata mukaani. Olin positiivisen yllättynyt, sillä en osannut odottaa varsinaisesti jatkoa Prometheukselle, kun Noomi Rapacen hahmoa ei enää ollut mukana. Elokuva kuitenkin kertoo mielenkiintoisesti ja yllättävän järkyttävästi hahmon lopun, jonka osin tiesin, mutta silti puistatti.

Covenant on varsin pätevä, ihan jännittävä leffa, jossa on toki se sama asetelma jne. mutta tällä kertaa enemmän keskitytään android-hahmoihin. Elokuvassa on groteskia menoa, vaikka välillä vähän ärsyttää että miten hemmetin monella tavalla ne Alienit sikiävätkään jo pelkästä pölystä ja vastasyntyneetkin kestävät luoteja ollen ylitappavia. Elokuva on siitä erilainen verrattuna edeltäjiin että nyt ollaan maan kaltaisella planeetalla ja välillä aika keski-aikaisissa tunnelmissa.

Covenant on sitä mitä Prometheuksen olisi pitänyt olla. Toki edelleen ongelma on se, että elokuva esittää suuria kysymyksiä juurikaan niihin vastaamatta, mutta ei onneksi ole edeltäjänsä kaltainen upea kulissi. Tajusin nyt vasta, että Prometheus oli yksi helvetin pitkä prologi, jossa olisi pitänyt olla vain leffan loppu ja kertoa sen jälkeiset tapahtumat, jotka nyt jäivät tässä väliin. Plääh.

Miehistön jäsenistä ei jää kuin pari tyyppiä juuri ja juuri mieleen ja pääosanesittäjä kalpenee toki täysin Ellen Ripleylle ja Elizabeth Shawille. CGI-alienia nähdään liikaa eikä otus näyttävyydestään huolimatta herätä pelkoa.

Kuitenkin oikein toimiva leffa, jonka lopetuksesta en aivan tykännyt. Päähenkilön itkupotkuraivarit unikapselissa toi ajatuksen Eric Cartmanista huutamassa fuckia. Vähän nolo lopetus sankarille.

***½/*****

[Silence]

Alien Covenant

Kuten itsekin sanoit, Covenant on sitä suuntaa mitä Prometheuksen olisi pitänyt olla. Tietyssä määrin ainakin. Itseasiassa Covenant näyttää ulkonäöllisesti juuri siltä miltä kuvittelin Prometheuksen näyttävän kun ensimmäistä kertaa kuulin elokuvasta.
Covenatissa on paikoitellen oikeasti hyvää jännitystä(varsinkin alussa) ja komeaa visuaallisuutta..... Mutta valitettavasti Ridley Scott on ihastunut Michael Fassbenderiin ja pilannut kaiken tällä tekemällä miehen David-hahmosta kaiken takana olevan pääpirun... HUUUUOOOOOHHHH..... Plus Covenant näyttää keskisormea Alien-sarjan lisäksi myös Prometheukselle tekemällä koko elokuvasta täysin tarpeettoman.

En edes suhtaudu Covenanttiin Alien-elokuvana vaan random spinnoffina- sillä jos en ignooraa sitä, niin joudun kohtaamaan sen tosifaktan että se raiskaa kirjaimellisesti koko sarjan helvetin typerällä "Androidi-David oli kaiken takana kokoajan"-paskalla. Siis jumalauta mitä v**un typerää paskaa. En tiedä onko Hollywoodissa jokin virustartunta tässäkin asiassa kun Spectrekin teki samaa roskajuonenkäännettä....

[Joni Ahonen]

Aika jonka sain

Temosta voisin hyvin verrata siihen innokkaaseen itseoppineeseen taiteilijaan, joka yrittää kovasti tehdä mestariteoksia, mutta kaikesta paistaa amatöörimäisyys. Olen kiinnostuneena seurannut miehen tekemisiä ja kyllä se intohimo paljon pelastaa, kuin tylsä keskitason ammattimaisuus. Tämän leffan parissa viihtyy, vaikka taso on jälleen salkkareita vain pykälän parempi.

Itseäni yksinkertainen dialogi häiritsi aika ajoin ja jatkuvasti poukkoileva kamera keskustelukohtauksissa. Kinopään kitkat jatkossa tiukasti kiinni.

**/*****

The Breakfast Club

Ystävä suositteli ja kirjastosta osui sitten heti silmiin. En ollut leffasta koskaan kuullutkaan. Hauska ja kasarimainen, jossa henkilöhahmojen yllättävästi muuttuvat tunteet ja reagoimiset muihin häiritsivät; nyt hahmo A. suuttuupi hahmolle B. ja sitten seuraavassa kohtauksessa he paiskaavat kättä ja sitten ihastuvat, koska niin kässärissä käsketään. Välillä oli hienoja monologeja, mutta sitten heti pitää jonkun heittää veemäinen kommentti, jotta saadaan actionia. Illuusio särkyi, kun muuten nuoret olivat aidoimmillaan tosi hyviä.

Muuten viihdyttävä. Luulin muuten koko ajan Benderin näyttelijän olevan nuori Javier Bardem.

***/*****

[Salem]

Joker

Paljon positiivista olin kuullut, mutta silti leffa onnistui yllättämään sillä kuinka onnistunut se oli. Tästä kyllä selvästi paistaa läpi ettei alkujaan olla oltu tekemässä Batman-universumiin kuuluvaa teosta, vaan käsikirjoitus on sovitettu tähän muottiin myöhemmässä vaiheessa. Tämä ei toki ole huono asia, sillä minusta tämä maanläheinen tulkinta vailla ylitsepursuavia referenssejä ja silmäniskuja faneille on enemmän kuin tervetullutta sarjakuvaleffojen saralla, kaikkien Marvelin erikoistehostetykittelyiden rinnalle. Tässä keskityttiin nimenomaan yhden mieleltään sairaan ihmisriekaleen kamppailuun kun koko maailma kusee silmään ja talloo maahan, kunnes raja lopulta tulee vastaan. Joaquin Phoenix teki erinomaista työtä välittääkseen hahmon tunnetilat katsojalle, tehden hänestä ymmärrettävän ja tietyllä kantilla jopa samaistuttavan. Väkivaltaahan leffassa kyllä oli, mutta ottaen huomioon millaisen kohun tämä aikanaan nostatti, odotin jotain todella paljon överimpää, ja olen tyytyväinen ettei homma lähtenyt lapasesta.

Varmasti tulee jossain vaiheessa fyysisenä poimittua kokoelmiin.

[Gigante]

Kikin Lähettipalvelu

Aina kun tarvitsen lisää voimaa jatkaa tässä maailmassa vähän kauemmin, niin Miyazakin klassikkoleffat auttavat siihen. Hyvää vaihtelua välillä katsoa vähän enemmän arkisempaan elämään perustuvaa matskua, mitä nyt hyvin kevyellä fantasiahöysteellä. Lopputekstien jälkeen jää aina vähän elämänmyönteisempi ja lämpimämpi olo.


Bad Taste

Verta, suolenpätkiä, räiskintää ja pätkimistä vähäisellä budjetilla tuotettuna. Loistavaa B-matskua, siis. Ei herkkävatsaisille.

[Joni Ahonen]

Happy Death Day

Tämän eilen laiskuuttani katsoin tv:stä ja oli lopulta ihan pätevä, joskaan ei omaperäinen Screamin ja Päiväni murmelina sekoitus. Alkuun vaikutti yhdeltä tyhjänpäiväiseltä teinihömpältä, jossa koukuttavaa -yllättäen harvoin elokuvissa nähtyä- looppi-ideaa käytettiin tappajan henkilöllisyyttä selvitellessä. Ei se tappaja mikään uhkaava osannut olla ja vasta ihan lopun paljastukset herättivät kiinnostusta enemmän.

Elokuvan ehdoton tähti on Jessica Rothe, joka olisi täydellinen valinta uudeksi Buffyksi, jos sarja jatkuisi samoilla roolihahmoilla, mutta uudella castauksella. Jessican esittämä Tree ei vain muistuta valuvine silmineen Sarah Michelle Gellaria, vaan omaa samanlaisen mahtavan asenteen ja huumorin kuin Buffy silmäniskuineen. Jotakin on mennyt oikein, kun naisen pierukin tekee hahmosta todella ihastuttavan.

Plussaa leffalle vielä hyvistä soundtrackeista. Jatko-osan voisi stekata.

***/*****


Mad Max 2

Itseltäni mennyt nämä Mad Maxit aivan ohitse. Tiedän kakkosen maineen ja kiinnostuksesta sen nyt katselin, kun harvoin tv:stä näytetään. Täytyy sanoa samaa, mitä Fury Roadinkin kohdalla, ettei nämä leffat ole kuppi minun teetäni. Arvostan ohjaajan tinkimätöntä visiota, upeoita toimintakohtauksia, pahiksien nahka-asuja ja Mel Gibsonin komeutta, mutta en voi sanoa olleeni niin kamalan kiinnostunut henkilöhahmoista ja tapahtumista kuin ehkä pitäisi. Elokuva piristyy tapahtumien osalta loppua kohden kyllä ja on hienoa nähdä toimintaa, jossa ei ole cgi:tä; pölyn ja hiekan voi oikein tuntea, nykyisin nekin tehtäisiin digitaalisesti.

Pätevää toimintaa kyllä.

****/*****

[Joni Ahonen]

Tylsempi viikonloppu, katsoin poikkeuksellisesti jo aamukymmeneltä yhden leffan.

Lone Survivor

Tosi napakkaa ja realistisempaa toimintaa amerikkalaissotilaiden mönkään menneestä operaatiosta elimidoida taleban-johtaja. Osumat tuntuvat, tyypit aidosti ovat paskana ja Mark Wahlberg onnistuu roolissaan hyvin, jossa hänen kaltaisensa ilmeettömämpi yrmy on kuin kotonaan. Amerikan lippua ei heilutella niin häiritsevästi kuin yleensä vastaavissa elokuvissa. Oli yllättävää ja piristävää, että aavikon ja kaupunkiraunioiden sijaan taistelut käytiin kuusimetsien täyttämillä vuorilla. Kuitenkin Rambon menosta ollaan kaukana. Oikein jännittävä elokuva, jonka parissa aika kului kuin siivillä.

****/*****


Inside Llevyn Davis

Tämä tuli Herolta tänään jo klo 10. Ei todellakaan mielekkäin aika katsoa leffaa, mutta tylsyyttäni katsoin. Coenin veljeksille ominaista mustaa huumoria löytyy ja tämä oli ainoa näkemäni leffa, joka ei olekaan tarina ryysyistä rikkauksiin ja vastoinkäymisten jälkeen menestykseen. Elokuva ei silti ole lohduton, sitä kannattaa sopiva kepeys ja elämänmyönteisyys. Pidin näkemästäni, eipä muuta.

****/*****

Jahti

Ei voisi kuvitella pahempaa tilannetta kuin joutua perättömien, lapsen hyväksikäyttöön liittyvien syytösten uhriksi. Ruotsalaisen elokuvan ansioksi nostettava arkirealismi, joka tekee päähenkilön tilanteen seuraamisesta entistä kamalampaa. Mads Mikkelsen on yksi suosikkinäyttelijöitäni ja hän onkin roolissaan erinomainen. Tämän elokuvan jälkeen ei ikinä halua mennä päiväkotiin työskentelemään, kovin aseeton syytösten uhri on, kun perättömät huhut saavat kaikki hulluiksi. Erinomainen neljän tähden leffa tämäkin.

****/*****

Ei harmita, että viikonloppuna käytin reilu viisi tuntia näihin leffoihin.