Minkä leffan katsoit viimeksi?

Valvojat: Gigante, Joni Ahonen

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 07.10.2022 00:14

Dune (Lynchin versio)

Hämmentävähkö elokuva, jonka katsoi kyllä mielenkiinnolla, vaikka sekava pakka sekosikin täysin viimeisten 40 minuutin kohdalla. Käppäseltä DVD:ltä katselin ja pohdin usein, että onkohan kyseisessä formaatissa kuvarajaukset jotenkin pielessä, kun ihmisten naamoja kuvataan häiritsevän läheltä ja välillä rajaukset ovat vähän niin ja näin? Muutenkin kuvanlaatu oli aika tuhnuinen ja harmaan yskähtelevä, kun elokuva tuntuu tapahtuvan jopa Arrakisen aavikollakin jatkuvasti ilta- tai yöaikaan. Tämä olisi niitä harvoja elokuvia, jonka laadukas 4K-remasterointi kiinnostaisi nähdä.

En ollut koskaan aikaisemmin kiinnostunut tästä Lynchin leffasta, kun itse maestrokin on sen pystyyn haukkunut. Jos Eraseheadin jälkeen Lynch ei olisi tehnyt Elefanttimiestä, olisi Dyynin kaltainen floppi voinut estää monet mahdollisuudet myöhemmin. Dyyni on ISO tarina, jonka kertominen reilussa kahdessa tunnissa on kunnianhimoinen tavoite. Elokuvan hämmentävin ja samalla ärsyttävin juttu ovat hahmojen ajatukset, joita kuulemme aivan joka iikalta. Siinä missä sarjakuvissa ajatuskuplat toimivat aina, elokuvissa ei juuri koskaan. Se kuiskuttelun määrä tässä Dyynissä alkoi ottamaan nopeasti pattiin.

Kyllä tämän elokuvan maailma silti kämäisellä julkaisullakin näytti kiintoisalta ja täytyy kehua hienoa lavastusta ja aluksien sekä miljöiden kokoeroja. Näyttelijätyö ja draama ei toimi yhtään, mutta elokuva osuu täydellisesti napakymppiin Lady Jessican kohdalla, jota näyttelee Blade Runnerin replikantin täydelliset kasvot omaava Francesca Annis. Hänessä on sellaista Hertuatarelle ja Bene Gesseritille sopivaa ylhäisyyttä, jota ei Denis Villeneuven maatiaisversiossa ollut. Myös Paroni on parempi ja uskollisempi versio kaikessa limaisuudessaan. Itse asiassa kirjaa lukiessa aina kuvittelinkin Paronin näyttävän Fat Bastardilta Austin Powersista, joka toimisikin aivan sellaisenaan Paronina! ;) Tosin tässäkään versiossa Paroni ei liiku niin kuten kirjassa kuvittelin, että hän lyllertäisi kuin vesijuoksussa ikään, vaan tylsän nolosti leijuu ympäriinsä.

Kyle MacLachlanin pitäisi olla päähenkilö, mutta jää kaikkien muidenkin tavoin sivuhahmoksi, johon vaikuttaa vahvasti se että kuulemme poikkeuksellisesti kaikkien ajatuksia. Chaniin rakastutaan hetkessä ja katsojalle ei edes esitellä kunnolla tytön kasvoja. Jamisia ja kaksintaistelua ei ole, mutta selkeästi Jamisin leski lapsineen nähdään muutamassa kohtauksessa, joten kenties on jäänyt kyseiset kohtaukset leikkauspöydälle. Madot ovat ihan vaikuttavia ja Arrakis tuntuu armottomalta paikalta, jossa ei näe metriäkään eteensä. Musiikki on uhkaavaa ja voimakasta, joka olisi voinut pauhaa vieläkin kovemmin.

Lynchin Dyyni on kiinnostava ja sellainen elokuva, jossa paistaa välillä vahvasti suuri potentiaali olla melkein unohdettu mestariteos, mutta kokonaisuus on liian saksittu ja kiirehditty. Kukaan ei ole selkeä päähahmo ja juonenkulusta ei ota vasta kirjan lukenut erkkikään selvää. Kuitenkin hämmentävän paljon Lynchin ja Villeneuven versiot toisiaan muistuttavat, joissa on luonnollisesti samat avainkohtaukset. Lynchin versiossa maailma on eletympi ja likaisempi, jota myös leffan ikä on patinoinut. Kuitenkin tarinankuljetukseltaan uudempi Dyyni on paljon koherentimpi ja miellyttävämpi elokuva seurata. Pidän Villeneuven Dyynistä enemmän, vaikka se onkin varsin kliininen ja munaton, mutta tunnelmansa puolesta Lynchin versio on kiehtovampi, vaikka ei joskaan miellyttävämpi katsella.

**/*****
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2412
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Silence » 07.10.2022 01:23

Joni Ahonen kirjoitti:Dune (Lynchin versio)
mutta elokuva osuu täydellisesti napakymppiin Lady Jessican kohdalla, jota näyttelee Blade Runnerin replikantin täydelliset kasvot omaava Francesca Annis. Hänessä on sellaista Hertuatarelle ja Bene Gesseritille sopivaa ylhäisyyttä, jota ei Denis Villeneuven maatiaisversiossa ollut.

Itselläni on millilleen sama Jessican kanssa. Kirjaa lukiessa moni muu asia näyttää päässäni aivan erilaiselta mutta Lady Jessica on mielessäni aina millilleen Lynchin Dune-version näköinen ja oloinen hahmo. Täydellinen castaus.

Lynchin Dyyni on kiinnostava ja sellainen elokuva, jossa paistaa välillä vahvasti suuri potentiaali olla melkein unohdettu mestariteos, mutta kokonaisuus on liian saksittu ja kiirehditty. Kukaan ei ole selkeä päähahmo ja juonenkulusta ei ota vasta kirjan lukenut erkkikään selvää.


Pssst... Suosittelen katsomaan erinomaisen fanieditin Lynchin Dunesta: https://www.youtube.com/watch?v=faHQA_0d9Mo.
Kyseessä on elokuvan pidemmästä Special Editionista ja Teatteriversiosta kasattu versio joka yrittää tasapainottaa ja jakaa kokonaisuutta paremmaksi. Ehdottomasti katsomisen arvoinen.
Avatar
Silence
 
Viestit: 932
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 11.10.2022 20:55

The Thing

Viime kerrasta on aikaa varmaan 15 vuotta, joten oli aidosti jännittävää kun en muistanut kuka oli olion vallassa. Muutenkin hämmästelin edelleen erikoisefektejä, jotka ovat niin groteskia katseltavaa, että olin ihan silmät kauhusta suurina leffojen hahmojen tavoin. Hyytävän jännittävä ja kamala elokuva. Tunnelmaa voisi leikata veitsellä. Kiinnostaisi katsoa se parjattu esiosa.

*****/*****

Hyökkäys poliisiasemalle 13

Tämänkin viimekertaisesta katselukerrasta varmasti yli 10 vuotta, joten ihan hämmästyin kuinka vähän leffassa lopulta olikaan poliisiasemalla räiskimistä. Blu ray -julkaisu todella terävä, mutta siinä sellikohtauksessa kuvanlaatu tippuu häiritsevästi VHS-tasolle, josta kai se napattukin, jos alkuperäistä filmiä ei ole ollut restaroitavaksi. En tiedä mikä sitten syynä ollut. Jännittävä ja tunnelmallinen, kuten nämä Carpenterin alkupään leffat ovat. Ainoastaan edelleen kritisoin siinä lopussa sitä, kun nämä jengiläiset hyökkäävät ja sankarit puolustautuvat sen ison kyltin taakse, niin mitä ihmeen vahinkoa jollakin 40 sentin kokoisella tuolin jalalla voi muka tehdä raavaalle miehelle? Vähän oudon helposti miehet muka kuolevat ja kädet vuotavat verta kun sellaisella hutkii. Muuta kritisoitavaa en osaa löytää.

*****/*****

Pako New Yorkista

Snake Plissken on niin täydellinen toimintasankari tunnitsetettavaa silmälappuaan myöten, että hän olisi ansainnut saada Rambon tavoin oman elokuvasarjansa. Tässäkin tunnelmaa ja elokuva näyttää upealta. Ei voi kuin ihmetellä miten joku rojua täynnä oleva hylätty kuja voikaan näyttää näin kauniilta. Näkee kyllä mistä Terminator lainannut visuaaleja. Ainoastaan näistä nyt näkemistäni Carpenter -leffoista tässä oli välillä vähän tylsää haahuilua ja vähän ihmetytti kuinka se yksi nainen ilmestyy leffaan alkupuolella, mutta katoaa samantien, vaikka annetaan ymmärtää hänen olevan tärkeämpikin hahmo. Ehkä sellainen elokuva, joka paranee toisella katsomiskerralla.

****/*****
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2412
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Silence » 11.10.2022 22:49

Joni Ahonen kirjoitti:The Thing

Ehdottomasti John Carpenterin paras elokuva. Parhaiten tasapainossa kaikista miehen tekeleistä ja Carpenterin heikkoudetkin tuntuvat olevan siinä kääntyneet elokuvan hyödyksi.

Kiinnostaisi katsoa se parjattu esiosa.

Älä. Se on täsmälleen Sama (kopio) elokuva kuin Carpenterin, mutta huonompi, tyhmempi, hollywoodmaisempi ja kokonaan cgillä.

Katso sen sijaan erinomainen alkuperäinen versio vuodelta 1951: The Thing from Another World

Hyökkäys poliisiasemalle 13

Olen aina tykännyt valtavasti tästä elokuva. Pienellä tehty mutta varmasti juuri sen ansiosta tuntuu tosi intohimoprojektilta.

Pako New Yorkista
Ei voi kuin ihmetellä miten joku rojua täynnä oleva hylätty kuja voikaan näyttää näin kauniilta. Näkee kyllä mistä Terminator lainannut visuaaleja.

Cameron oli itseasiassa elokuvassa erikoistehostekuvaaja ja matte-maalausten maalaaja... Joten ei kai ole sattumaa että pari vuotta myöhemmin tulleen Terminatorin ulkoasu on ottanut vaikutteita.


Ainoastaan näistä nyt näkemistäni Carpenter -leffoista tässä oli välillä vähän tylsää haahuilua.
Ehkä sellainen elokuva, joka paranee toisella katsomiskerralla.

Jostain syysta Escape from New York ei ole koskaan kunnolla iskenyt itseeni. Hyvä leffa se on mutta vähän Carpenterin pahimpien ongelmien tyylisesti laiskan oloinen ja tyhjä siihen nähden miten tehokas juonikuvio sillä on. Varmasti hitaalla menolla on yritetty pidentää leffan kestoa, kun juoni on aika simppeli. Carpenter on ilmeisesti yrittänyt tehdä klassista lännenelokuvaa (niinkuin Hyökkäys Poliisiasemallekin kanssa) mutta tässä se ei vaan tunnu toimivan yhtä hyvin.

vähän ihmetytti kuinka se yksi nainen ilmestyy leffaan alkupuolella, mutta katoaa samantien, vaikka annetaan ymmärtää hänen olevan tärkeämpikin hahmo.

Hahaha, se on sellainen "Tässä on the love interest... oops, eipä ollutkaan."-hämäys.
Avatar
Silence
 
Viestit: 932
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 19.10.2022 20:16

The Thing from Another World

Oli kiinnostavaa vertailla mitä yhtäläisyyksiä ensimmäisestä Thing-filmatisoinnista löytyykään Carpenterin version kanssa. Elokuvan näyttelijät ovat ajalleen tyypillisesti kovia höpöttämään lakonisesti asioita kädet taskuissa, mutta ottaen huomioon että tämä on tehty samana vuonna kun omat vanhemmat olleet vauvoja (1951!), on mukana paljon yllättävän toimivia kohtauksia, jotka tekevät edelleen vaikutuksen. Olin aidosti hämmästynyt kun lopussa päästään tulella leikkimään, jossa niin Thing että koko helvetin huone on aivan ilmiliekeissä! :shock: Kohtaus näyttää vaaralliselta, jossa vielä eräskin nainen pitelee tulessa olevaa patjaa paljain käsin edessään. Aika vaikuttavaa.

Ekspositiota on paljon, mutta tykkäsin erityisesti siitä miten ufoaluksen luokse saavutaan ja katsojalle tehdään selväksi miten iso alus on kun miehet asettuvat jäällä sen päälle. Erittäin toimivasti toteutettu tilanne, joka on malliesimerkki siitä, että aina ei tarvitse näyttää laisinkaan koko asiaa, vaan homma voidaan toteuttaa näin tyylikkäästi ja tunnelmallisesti. Aluksen suhteen leffa hoitaa asian paremmin verrattuna Carpenterin versioon, jossa minulle koko ufoalus on aivan sivuseikka tai se että onko Thing saapunut ulkoavaruudesta. En äkkiseltään edes kamalasti keksi muuttuisiko Carpenterin Thing ratkaisevasti jos koko ufoalus ja siihen viittaukset poistettaisiin kokonaan...?

Ei tämä leffa todellakaan raaka ole tai nykymittapuulla kamalan jännittävä, kun Thing ei varsinaisesti piinaa ja hahmot kuumottele mitenkään keskenään alkusäikähdyksen jälkeen. Itse Thing on frankensteinin hirviötä muistuttava perkeleen iso ja vahva otus, joka oli vähän tylsä esitys. En odottanutkaan mitään muodonmuutoksia, mutta olisi ollut kiintoisaa jos tässäkin se olisi ottanut miehistöä valtaansa. Leffa päättyy varsin onnellisesti ja vain noin 3 tyyppiä taisi veivinsä heittää. Kestoakin sopivasti vain tunti 23 minuuttia.

***/*****


The Thing 2011

Tarpeeton esiosa, joskin Carpenterin Thing tarjoaa paljon materiaalia jota hyödyntää. Plussaa aidoista norjalaisista ja siitä että yritetään kunnioittaa Carpenterin leffaa. Elokuva seurailee turhankin orjallisesti edellisen tapahtumia ja hahmot eivät jaksa kiinnostaa lainkaan. Kaikki ne muutamat harvat omat ideat leffassa ovat ihan kiinnostavia ja tunnelma muuttuu pikkuriikkisen kireäksi kun aletaan selvittämään hammaspaikkojen perusteella kuka on Thing. Muutenhan tässä ei ole jännitystä ja kauhua ollenkaan. Itse Thing muodonmuutoksineen näyttää muoviselta ja liikkuu liian nopeasti ollakseen uskottava uhka. Muutamissa harvoissa kohtauksissa on ihan hyvän näköistä settiä ja huonollakin cgi:llä groteskit otukset ovat kyllä kauhistuttavan kiinnostavaa katseltavaa.

Mutta joo. Tämä oli täsmälleen sellainen elokuva kuin odotin. Kiinnostava katsoa, mutta en kyllä keksi mitään syytä katsoa uudestaan. Mielessäni hassuttelin sellaista ideaa, että mitä jos tämä tutkijaryhmä olisikin koostunut suomalaisista. Näkisin hyvin siellä porukassa heilumassa ainakin Martti Suosalon, Jasper Pääkkösen ja Peter Franzénin.

**/*****
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2412
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Silence » 19.10.2022 21:37

Joni Ahonen kirjoitti:The Thing 2011
Itse Thing muodonmuutoksineen näyttää muoviselta ja liikkuu liian nopeasti ollakseen uskottava uhka. Muutamissa harvoissa kohtauksissa on ihan hyvän näköistä settiä ja huonollakin cgi:llä groteskit otukset ovat kyllä kauhistuttavan kiinnostavaa katseltavaa.


Elokuvan hirviöt tehtiin alunperin oikeasti nukeilla aivan kuten Carpenterinkin versiossa, mutta studio korvasi kaikki cgillä jälkituotannossa koska studiopomot uskoivat että nykykatsoja alkaisi nauramaan niille kun ne eivät täytä nykypäivän katsojien odotuksia (cgi-hirviöitä).

---------------------------------------------------------------------


SCREAM (4K UHD BLURAY) (1996)

Jokavuotisen syksyinen slasher-leffakerhoni alkaa lähestyä loppuaan. Tälläkertaa pääsin vihdoin ja viimein katsomaan alkuperäisen Screamin ja peräti viimevuotisen uudessa 4K Ultra Hd-julkaisussa. Screamien kaikki aikaisemmat kotijulkaisut ovat olleet laadullisesti aikamoista kakkaa, joten odotukseni tätä 4K-remasteria kohtaan olivat poikkeuksellisesti todella korkealla.

Mitä itse leffasta sanoisin? Olen joskus aikaisemmin sen arvostellut kuten koko sarjankin, jos oikein muistan, mutta kai jotain voisin leffasta sanoa. Leffa leikittelee taitavasti kauhun ja keveämmän itsetutkiskelun välillä. Sillä erolla tosin että elokuva ei koskaan menetä otettaan vakavammasta puolestaan ja vedä komediaansa perseilyksi. Tämä jos mikä on melkein kaikessa nykysonnassa yksi pahimmista perussynneistä, kun ei ymmärretä että liian syvälle itsetietoisuuteen ei pidä koskaan mennä, vaan aina pitää suhtautua vakavampaan puoleen tosissaan. Ja sitä Scream tekee taitavasti. Se osaa nauraa lajityyppinsä kliseille, mutta myöskään ei koskaan unohda että nuo kliseet ovat ne kaikista tärkeimmät elementit joilla elokuva toimii. Kokenut veteraaniohjaaja Wes Craven ja käsikirjoittaja Kevin Williamson tekevät todella hyvää työtä tämän asian tasapainottamisessa. Muutenkin Screamissa kaikki tuntuu olevan vain hyvässä tasapainossa. Leffa on hyvillä näyttelijöillä castattu, siitä vastaa osaavat tekijät ja hyvin rakennettu tarina kulkee alusta loppuun todella hyvällä temmolla. Isot kehut pitää myös antaa käsikirjoittaja Williamsonille tavasta miten mies leikittelee tappajien motiivien kanssa. Koko elokuva nauretaan ääneen että ei kukaan vuosituhanteen vaihteessa ole kiinnostunut mistään niin vanhanaikaisesta kuin tappajien motiivit.... ja kun on aika paljastaa miksi asiat ovat tapahtuneet, niin se tehdään kaikesta aikaisemmasta päinvastaisesti todella taidokkaasti.
Nykyään Screamit tunnutaan tiedostavan että ne on komediat joissa on jotain kauhua, mikä on kyllä aika kaamea perintö, sillä Scream on juuri toisinpäin. Se on kauhua, missä on komediallisia elementtejä. Kaksi ensimmäistä Scream-elokuvaa ovat vielä erinomaisia elokuvia ja itseasiassa täydellinen parivaljakko, mutta pakka alkaa pahasti hajota kolmannessa osassa... mutta siitä lisää joku toinen kerta.

Leffalla on yllään loistava yleisfiilis ja painostava tunnelma, kuin jotain tunnelmallista villin lännen länkkäriä seuraisi. Marco Beltramin score on todella tunnelmallinen ja varsinkin elokuvan keskeinen tunnussävel Trouble in Woodsboro on kyllä aito mestariteos. Tämä on Beltramin ensimmäinen kauhusävellys eikä miehellä ollut haastatteluiden mukaan mitään kokemusta kauhuelokuvista.... siihen nähden elokuvan soundtrack on kyllä aikamoinen tapaus.

Aina jaksaa huvittaa miten puolivälin videovuokraamo-kohtauksessa Randy huutaa katsojalle koko elokuvan juonen, twisteineen ja tekijöiden motiiveineen päin naamaa, mutta ei silti onnistu pilamaan leffaa, kun se on vaan Randy.... Klassinen sanonta on että narrin suusta voi kuulla totuuden, mutta kukaan ei ota narria vakavasti koska se on narri.

Neve Campbell on kyllä hemmetin loistava näyttelijä. Neito antaa niin pirusti lisää lihaa ja verta päähenkilö Sidneyn jo valmiksi hyvin kirjoitetun hahmon luiden päälle että on vaikea nähdä miten hahmo toimisi jos joku toinen näyttelisi hahmoa. Campbell on ehkä vähän liiankin hyvä näyttelijä tällaiseen höpsöön teinislasheriin. Katsoessani leffaa muistin taas miten helvetisti rakastan Sidneyn hahmoa. Sidney kun on yksi parhaimmista kauhuelokuvan tähdistä. Samaa luokkaa Sarah Connorin ja Ripleyn kanssa monipuolisena ja inhimillisenä leffasankarina. Fiksu ja päättäväinen hahmo, joka ei ota keneltäkään mitään paskaa. Hahmo sortuu jatkuvasti virheisiin ja on jatkuvasti elämän moukaroima, mutta ei suostu lannistumaan vaan lopulta seisoo kaiken tuhon keskellä selviytyjänä.
Muutenkin koko elokuvan loppufinaali on kuin suurta juhlaa. Kun naamiot riisutaan ja tekijät motiveineen paljastuvat, ei leffa lässähdä niinkuin useat vastaavat, vaan päinvastoin tunnelma on korkeammalla kuin koskaan ja katsoja pääsee nauttimaan miten aikaisempi metsästäjä-metsästetty-leikki kääntyy ympäri. Tämä jos mikä on parasta mahdollista crowd-pleaseria.

Ainoa asia mikä itseäni häiritsee on se että aina välillä huomaan alkavani tahtomatta nauramaan milloin millekkin elokuvan tapahtumalle tai dialogille. Ja se ei johdu tästä elokuvasta, vaan vuoden 2000 loistavasta Scary Movie-parodiasta mikä tekee loistavaa spooffia Screamista. Hemmetin Wayans-veljekset....


Elokuvalle jaan avoimesti rakkauttani, mutta elokuvan 4K-julkaisu onkin sitten vähän monimutkaisempi tapaus...

4K-julkaisu on elokuvan Teatteriversio eikä Ohjaajan versio, mikä oikeasti harmittaa. Ohjaajan versio kun ei sisällä mitään uutta, vaan se on sensuroimaton versio teatterversiosta. Teatteriversio kun joutui helvetilliseen tappeluun amerikan ikärajakomission kanssa joille esim liikuvan veren näkeminen teki elokuvasta melkein mahdotonta teatteriin laitettavaksi ja elokuvaa sensuroitiin jotta se saatiin teattereihin kun ensi-iltapäivä alkoi kuumottamaan. Muutama kohta kuten alun Steven suolestus ja lopun Billyn Stun viiltely on teatteriversiossa tökerösti sensuroitu heittämällä graaffisen kuvaston päälle nopeasti jotain muuta kuvastoa (Drewn tai Neven reaktiota). Mutta kuvien taustalla elokuvassa kuultava ääni on kuitenkin Ohjaajan versiossa nähdyn materiaalin mukaan tehtyä. En vain näe mitään syytä miksi 4K-julkaisun pitää olla tämän hirveällä kiirrellä sensuroidun pierun mukaan tehtyä tökeröä sensurointia, eikä se voi juhlia aiheensa mukaisesti sillä kuvastolla mitä elokuva voisi tarjota. Perkele.

4K-julkaisun mainostetaan olevan uusi 4K-skannattu julkaisu.... mutta jos jätän markkinonititekstin pois ja katson vain puhtaasti omilla silmilläni elokuvaa, niin se ei todellakaan tunnu siltä. Kuva on todella... siis TODELLA pehmeää. Melkein sumeaa. Enkä nyt tarkoita sitä että kuvatessa on ollut linssi poissa fokuksesta, vaan tarkoitan sitä että siellä missä kuva pitäisi olla terävää, niin se ei todellakaan ole sitä. Näyttää siltä kuin elokuvalle olisi tehty kunnon 4k-skannaus, mutta tuntuu kuin elokuvalle olisi sen jälkeen tehty joku pieni blurraus pehmentämään kuvaa ja en todellakaan voi ymmärtää että miksi helvetissä. Se tuntuu enemmän joltain 2K-skannaukselta joka on vain upscalettu 4Kksi. En tiedä mitä helvettiä on tekeillä. Ehkä jokin on mennyt pieleen levyjen teon kanssa tai jotain, mutta kuva on liian pehmeää ja kuvanlaatu tuntuu enemmänkin kuin katsoisin jotain vanhaa bluray-julkaisua, vaikka alta pystyy selvästi näkemään että tämä pohjautuu johonkin terävämpään. Esim ihan alussa huomasin vain tuijottelevani Drew Barrymoren villapaitaa ja miten yksityiskohtainen se oli... mutta neidon kasvot tuntuivat oudon pehmeältä kuvalta. Oikeasti vituttaa sillä olen odottanut viimeiset 15 vuotta elokuvasta mahdollisimman laadukasta julkaisua. Ja tämä lähinnä lähentelee sitä, mutta ei todellakaan ole sitä.

Elokuvan värisävyt sen sijaan ovat enimmäkseen erinomaiset. Poissa on blurayn "Korjattu" sininen/magentta-yleissävy ja elokuva on luonnollisen oloinen ruskean ja keltaisen sävyiltään. Tuntuu kyllä että tämä saattaa olla joku korona-ajan vajaalla miehityksellä tehty julkaisu sillä ehkä 4-5ssä kohtaa muutama väri kuten punainen tai taivaan sininen tuntuu melkein räjähtävän silmille ylisaturoituina. Ihan kuin joku ei olisi tarkastanut julkaisua ollenkaan...
En tiedä mitä helvetti Screamin kotijulkaisuja vaivaa? Jokainen niistä tuntuu olevan yhden tekniikkasukupolven perässä sitä laatua mitä pitäisi olla. Dvd oli kuin vhs-julkaisu, bluray oli kuin dvd-julkaisu ja nyt 4K-julkaisu muistuttaa enemmän vain blurayjulkaisua eikä kunnon 4K-julkaisua. Saisivat saatana hävetä!

Eniten tässä vituttaa se että samaan aikaan on julkaistu niin Halloween-sarjasta kuin I Know what you did last summerista (1997) aivan helvetin komeat 4K-julkaisut jotka ovat laadultaan 5/5-luokkaa ja legendaarinen Scream tuntuu saavan vain tällaista tuhnua, mitä nyt sattui kaapin perältä löytymään.

Mutta älkää antako negatiivissävyisen arvosteluni kuitenkaan hälventää sitä turhauttavaa tosiseikkaa että Screamin uusi 4K-julkaisu on ylivoimaisesti paras ja laadukkain kotijulkaisu mitä elokuvasta on koskaan julkaistu. Vanhat dvd ja bluray-julkaisut voi polttaa roviolla tämän version rinnalla. Jos odottaa automaattisesti että Kaupasta ostettu tuote on automaattisesta laadukas, niin tuskin edes huomaa mitään ongelmaa tässä julkaisussa: "Se on vanha leffa niin siksi se ei ole ihan niin hyvä tekniseltä laadultaan". Mutta fakta on että tämä ei todellakaan ole mikään 4K-julkaisuiden aatelia. Mutta ei kuitenkaan formaattinsa paskintakaan. Plaaah, onpa ristiriitaiset fiilikset.
Avatar
Silence
 
Viestit: 932
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 23.10.2022 15:54

Punttikomedia

Kotimaisia elokuvia tai mitään sarjoja en juuri katsele, josta syystä jo pelkästä tottumuksesta luin huomaamatta tekstityksiä tajuamatta välillä asiaa lainkaan. Aleksi Delikouras on todella mielenkiintoinen tyyppi, joka tietää mitä meille 80-luvun nörteille uppoaa. DragonSlayer666 osoitti täydellisesti tyylitajun, mutta myös erinomaisen draamantajun ja henkilöohjauksen, eikä mitään kamalaa efektikikkailuja tai turhia pysäytyskuvia layout-teksteineen tarvita että saadaan aikaiseksi tyylikäs ja vauhdikas kuva. Punttikomedia on hauska ja freesi siitäkin huolimatta, että se on elokuvaa perinteisimmillään tarinansa puolesta, jossa epätodennäköinen päähenkilö nousee voittajaksi. Näyttelijät ovat kaikki oikeassa vireessä, Iina Kuustonen omistautunut roolihahmonsa fyysiseen puoleen ihailtavasti ja uskomatonta kyllä, jopa ne lavalla poseeraukset on saatu tehtyä jännittäviksi, jossa erinomainen treenimusa iskee tajuntaan.

Ei se maailman omaperäisin elokuva, mutta mukavaa nähdä hyväntuulista komediaa Suomesta, jota ei ole tehty pelkästään 50+-vuotiaat katsojat mielessä. Huomasin olevani pitkästä aikaa ilahtunut siitäkin että kerrankin näkee nuorelta tyypiltä elokuvaa, jossa ei ole turhaa mukataiteellista sontaa joka paikassa tai tehdä yksittäisiä kauniita kuvia siksi että ovat kauniita. Punttikomedia on koherentti kokonaisuus, jossa toimii kaikki harvinaisen hyvin. Odotan suurella mielenkiinnolla Delikouraksen tulevaa Spede-leffaa.

****/*****
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2412
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Silence » 30.10.2022 21:49

Joni Ahonen kirjoitti:Punttikomedia


Hitto kun suomalaisilla elokuvilla osaa olla p*skoja/mielenkiinnottomia nimiä. Vaikka aihe onkin ihan mielenkiintoinen niin leffan nimi kuulostaa enemmän joltain työnimeltä joka unohtui muuttaa paremmaksi...



SCOOBY-DOO (2002)

Scooby Doo-sarjat ovat aina kuuluneet suosikkeihin. Ihan lapsuudesta saakka. Niiden lähtökohtainen konsepti on suorastaan nerokas. Joukko mysteerin selvittelijöitä törmää sumuisissa ja aavemaisissa ympäristöissä outoihin rikoksiin ja mysteereihin ja neuvokas joukkiomme selvittää niitä ja paljastaa lopussa syylliset ja näiden motiivit naamarit riisumalla. Ai niin, joo... ja niillä on mukana puhuva koira.

Alkuperäinen Scooby Doo-tv sarja Scooby Doo, Where Are you (1969) on ihan hyvä lähtökohta, mutta mysteeriensä osalta kökösti rakennettu. Siitä vain puuttuu kunnollisen etsiväsarjan rakenne koska niin pahikset, kuin mahdolliset syylliset tai näiden tavoitteet eivät ole koskaan kunnolla rakennettu.
Sen sijaan sarjan 70-luvun jatko-osa The Scooby-Doo Show (1978) on kaikki edeltäjänsä virheet korjaava teos joka pistää kaikki Scooby Doo-mysteerin peruspalikat kunnolla käyttöön. Mysteerit on aina rakennettu kunnolla ja syylisen ympärillä on aina kasa muita ihmisiä eikä the pahis ole koskaan ilmiselvästi katsojalle esitetty etukäteen.
Scooby Doo koki eräänlaisen renesanssiajan 1990-luvun lopussa kun Scoobeista vastaava tuotantoyhtiö käynnisti tv-elokuvien sarjan. Niistä ensimmäinen Scooby Doo on Zombie Island (1998) on aikalailla kaikkien ykkössuosikki parhaaksi Scooby Doo-elokuvaksi. Eikä itselläni ole hirveästi vastaan sanomista. Kyseessä on todella laadukas mysteeriseikkailu, jonka idea on se hieman kyseenalainen "Tälläkertaa hirviöt ovat Oikeita!". Mutta hyvissä käsissä noinkin kyseenalainen idea voi saada todella hyvän lopputuloksen. Ja sitä Zombie Island on. Laadukas, täysin konseptinsa ymmärtävä mysteerielokuva joka näyttää aikaisemmista sarjoista tutut sankarimme varttuneimpina ja kypsempinä sankareina selvittämässä mysteeriä joka ei vastaakkaan heidän automaattivaiheella tapahtuneita aikaisempia tapauksiaan. Ihailtavaa miten hienoa jälkeä osaavissa käsissä voi syntyä.

Ja sitten on amerikkalainen Live-action Scooby Doo-elokuva vuodelta 2002.

Olen nähnyt tämän elokuvan tasan yhden kerran aikaisemmin. Loppuvuodesta 2002 kun se ilmestyi dvdllä. Ostin sen ja katsoin. Ja hyi helvetti että vihasin sitä. Siis v*ttu että se oli paska. Dvd katosi hyllyyn enkä ole ikinä katsonut sitä uudelleen ennen tämänpäiväistä katsomista.
Olen viimeisen parin vuoden aikana huomannut että nykyiset parikymppiset pitävät tätä vuoden 2002 pierua jonkinlaisena suosikkielokuvanaan omasta lapsuudestaan. Sarah Michelle Gellarkin on näille ihmisille "Daphne Scooby-doosta!", joka saa minut ihan voimaan pahoin. Mutta olen oudosti alkanut epäillä että olenkohan katsonut elokuvaa aikoinaan väärin? Mitä jos Batmanin & Robinin tavoin sieltä saattaakin paljastua nykyisen katsojan silmin jotain ihan positiivistakin?

Mutta se niistä toiveikkaista haaveista. Uudelleenkatsominen on nyt suoritettu.
Ja hyi v*ttu tämä elokuva oli paska. Siis hyi helvetti. Heti alkuun elokuva tekee sen mitä kaikki amerikkalaiset elokuvatulkinnat tekevät kun kyseessä on joku vanha ja kaikkien tuntema aihe: Otetaan lähtökohta, nauretaan miten tyhmä se on ja loppuleffa tehdään jotain ihan muuta heiluten hassussa huvipuistossa keskellä kirkasta aurinkoista aurinkosaarta. Myös huomasin ärsyyntyväni ihan hemmetisti siitä miten pellejä kaikki keskeiset hahmot olivat. En vain tiedä että Miksi nämä on toteutettu näin? Yhdessäkään Scooby-doo-sarjassa kukaan ei koskaan ole ylinäyttelevä sekopallo vaan kyse on aina jalat maassa-tason mysteereistä vaikka kuinka kummitus jahtaisi sankareita. Scooby Doo hollywoodtulkinnassa kaikki ovat ylinäytteleviä hyperversioita omista hahmoistaan eikä elokuva ota edes omaa mysteeriään vakavasti vaan avoimesti pelleillään miten hupsua on ajatus että jossain olisi jotain salaperäistä. Tuntuu että nuorille katsojille tarjottavan jännittävän mysteerin sijasta kaikki on tähdätty viisivuotiaille vauvoille jotka voivat tykätä kivoista väreistä ja hassuista hölmöilyistä. Lelumaisuus on muutenkin täydellinen tapa kuvailla tätä... teosta. Kaikki on kuin isoa lasten lelua. Niin hahmot, pahikset, näiden muodostama uhka kuin ympäristötkin.

Mietin monessa kohtaa elokuvaa että voisiko tämä käsis olla mahdollisesti hyvä leffa jos vain tekijöiden toteutus olisi erilainen. Ja aika nopeasti jouduin toteamaan että eipä juuri. Käsis ei edes yritä. Kaikki on sellaista "viikonloppuna krapulassa"-kirjoitettua sillisalaattia että ihme kun tällainen moska on mennyt edes tuotantoon. Elokuvalla on hyvin samanlainen lähtökohta kuin vuoden 1998 Scooby-Doo on Zombie Islandilla missä mysteeritapauksiin kyllästyneet sankarimme eroavat mutta vuosien päästä liittyvät takaisin yhteen selvittääkseen uutta tapausta. Mutta sillä erolla että toinen elokuvista on tehty osaavilla tekijöillä, jotka ymmärtää täysin aiheensa, hahmonsa ja koko konseptin. Ja vaikka rikkookin tuttua kaavaa, niin onnistuu silti pysymään täysin uskollisena aiheelleen.
Tämä elokuva sen sijaan nauraa räkäisen huvittuneena että miten kukaan voi ottaa mitään vakavasti missä on joku puhuva koira. Ratkaisu on siis tehdä kaikesta typerää, päätöntä sekoilua missä täysin umpisurkealla toteutuksella jotain päätöntä tapahtuu kokoajan. Käsikirjoituksesta vastaa Hollywoodin tämänhetken kuumin elokuvantekijä, James Gunn ja tässä on toinen syy miksi tätä elokuvaa ilmeisesti katsotaan nykyään jotenkin mysteerisen ihailevasti. Mutta ei. Scooby Doo live pieru on puhdasta sontaa alusta loppuun ilman minkäänlaista yritystä edes olla hyvä.

Pelkästään jo kun hetkeksi keskittyy kuuntelemaan elokuvan äänimaailmaa, on erittäin selvää että oikein millään ei ole mitään väliä eikä elokuvalla ole minkäänlaista visiota siitä mitä ollaan tekemässä. Kaikkea mahdollista soitetaan joka suuntaan ja kokoajan on jotain hassua tapahtumassa. Ikinä ei tule edes mieleen että pitäisikö tästä oikeasti tehdä jotain mysteeriä tai antaa edes hahmoille jotain mahdollisuutta.


Koska olen maailman reiluin kaveri, niin haluan myös kaivaa lapiolla haudasta vähän positiivisuuttakin. Vähän höhötin laiskasti loppupuolella kun sankarimme sielut menivät vääriin kehoihin ja Fred joutui hetkeksi naisen kehoon ja Daphne Fredin kehoon. Niin, ja Velma ja Shaggy olivat todella täydellisesti rooleihinsa sopivilla näyttelijöillä castattu, mutta mitään muuta positiivista minulla ei tästä ripulista ("elokuvasta") ole sanottavaa.

Hyi helvetti. Onneksi tällä ripulilla on kestoa vain 1h 20 minuuttia.

1/5
Avatar
Silence
 
Viestit: 932
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Silence » 03.11.2022 20:42

I KNOW WHAT YOU DID LAST SUMMER (1997) (4K ULTRA HD)

Screamin tultua elokuvateattereihin kaikki tuntuivat sekoavan siitä. Ja aivan kuten aikoinaan alkuperäisen Star Warsin kanssa, jokainen studio halusi hetisamantien kaikki maailman puukkohippa-teinishlasherit tuotantoon. Ironisesti Screamin kirjoittajan Kevin Williamsonin vuosia aikaisemmin kirjoittamana käsis oli yksi tällaisista. I Know what you did last summer on kirjoitettu vuosia ennen Screamia ja tuntuukin hyvin vahvasti sen sukulaiselokuvalta. Niin päähahmoissa, tarinassa kuin rakenteessakin on paljon samaa. Mutta tälläkertaa laatu ei vain pääse samalle tasolle.

Tarina kertoo pienen kalastajakylän nuorisonelikosta jotka lukiosta valmistuessaan ajavat kivasti kännissä hengiltä kalastajamiehen ja dumppaavat ruumiin mereen. Vuotta myöhemmin tapahtumat alkavat kummitelemaan nuorille murhaajillemme kun joku tuntuu tietävän suuren salaisuuden...

Kuten jo sanoin, elokuvalla on paljon yhtäläisyyksiä Williamsonin toiseen kirjoitustyöhön Sreamiin, mutta eivät nämä todellakaan ole mikään yksi leffa. Tapahtumapaikka on samanlainen pieni nukkuva kaupunki, pääosassa toistensa kanssa kimpassa olevat nuoret lukiolaiset ja mukana on myös mausteena menneisyydessä tapahtunut kauhistuttava teko. Elokuvan alku keskittyy kertomaan vuoden takaisesta tragediasta ja sitten hypätään vuoden päähän ja näemme miten sankarinelikkomme on etääntynyt toisistaan. Alku on erittäin toimiva ja itse tragedia on todella hyvin toteutettu ja sen mukana tuoma pakokauhu ja epätoivo ja hitaasti syntyvä ajatteluketju toimii todella hyvin. Yksi parhaimmista asioista mistä elokuvassa tykkään on se miten toisistaan etäisiltä kaikki nuoret tuntuvat vuotta myöhemmässä osiossa. Tragedia on tuhonnut kaikkien elämät ja unelmat ja kukaan ei halua enää olla toistensa kanssa tekemissä. Ja näyttelijöiden huono yhteiskemia-habitus toimii todella hyvin.

Ongelmaksi muodostuu vain se että tämän jälkeen elokuva ei onnistu pitämään tunnelmaa, mysteeriä tai edes jännitettä kunnolla yllä. Se mikä oli Wes Crawenin Screamissa erinomaisen täydellistä, on tässä elokuvassa lähinnä vain Ok-tason tavaraa. Ja se on paha ongelma. Tuntemattoman uhka ja nuorten epätoivoinen etsivämysteeri ei vain tunnu saavan kunnolla puhtia missään vaiheessa. Ja ongelma ei ole edes käsikirjoituksessa vaan puhtaasti vain elokuvan toteutuksessa. Mukana on itseasiassa todella hyviä juonielementtejä ja pari hyvää twistiäkin, joista varsinkin Freddie Prinzen hahmoon liittyvä juttu oli todella hyvää tavaraa. Ja tarina osaa hyvin rakentaa epäillyksiä toisia hahmoja kohtaan. Mutta toteutus ei ole ollenkaan käsikirjoituksen vaatimaa tasoa, eikä yhtään tunnu saavan tarvittavia elementtejä toimimaan.
Myös tappaja itse on aika plaah. Se miten hahmo esitetään sadetakki-asussaan voisi toimia jos se tehtäisiin hienovaraisen tyylikkäästi ja yön hämärässä, mutta nykyinen meno tuntuu enemmän joltain Salkkarimenolta, kuin jännittävältä thrilleriltä. Hahmolla on paha tapa heilua laajoissa kuvissa sadetakki ja koukku kädessä... ja yleensä keskellä kirkasta päivää. Ja se ei todellakaan anna kunnon tunnelmaa kauhuelokuvalle.

Valtava ongelma on myös se että pääosassa olevalla Jennifer Love Huge Titsillä on ehkä isot tisut ja bikinimallin vartalo, mutta muuten neito on aivan harmaan olematon ja mielenkiinnoton roolissaan. Syy ei ole käsikirjoituksen vaan puhtaasti elokuvan toteutuksen. Elokuva ei vain osaa panostaa päähahmoonsa tai tämän kokemaan tunnetilaan kunnolla ja asiaa ei auta Love Hewittin oma roolisuoritus yhtään enempää. Täydellinen vertailukohta on juuri Neve Cambell Screamin Sidneyn roolissa jossa niin elokuva kuin näyttelijäkin antaa kaikkensa hahmolle.
Asiaa pahentaa se että päänäyttelijä on koko poppoon mitättömin hahmo elokuvassa. Se yksi hahmo jonka pitäisi kantaa tätä elokuvaa, ei nyt kiinnosta paskan vertaa. Kun taas kaikki päähahmon ympärillä olevat hahmot ovat paljon kiinnostavempia. Hieman lutkahtavaa bestistä näyttelevä Sarah Michelle Gellar kirjaimellisesti varastaa koko elokuvan itselleen ja huomasin olevani Gellarin hahmon elämästä ja ongelmasta paljon enemmän kiinnostuneempi kuin tylsän harmaasta päähahmosta. Gellar on karismaattinen ja moniulotteinen näyttelijä joka voisi olla paljon parempi vaihtoehto elokuva pääroolin. Elokuvan paras osiokin on varattu neidon esittämän hahmon kuolemaan johtavan osuuden ympärille. Gellar antaa kaikkensa ja tuntuu siltä että tekijät itsekkin melkein toivovat että Gellarin hahmo olisi päähahmo kun neito saa niin paljon loistavaa inhimillisyyttä annettua hahmolleen. Samaan aikaan päähahmo on ihan plaah, eikä tällä ole mitään muuta tehtävää tarinassa kuin olla The Final Girl kun muita hahmoja ei ole jäljellä.

Muut hahmot eivät ole kovin kiinnostavia mutta myös Gellarin boyfrendiä esittävä Ryan Phillippe on varsin hyvä roolissaan. Freddie Prinze Jr. sen sijaan tuntuu jäävän vähän puolitiehen vaikka tuntuu että hahmo voisi tehdä paljon enemmänkin. Tässä on juuri loistava vertailukohta Screamiin, missä kaikki keskeiset hahmot jäävät takuulla mieleen, kun taas tässä elokuvassa tuntuu kuin kaikki olisivat unessa. Pienistä sivurooleista löytyy mm Anne Heche vähän plaah-hahmona sekä superseksikäs Original Sonya Blade, eli Bridgette Wilson Gellarin isosiskona. Hitto, olisin vaihtanut roolit keskenään: Antanut Gellarille päähahmon roolin ja Wilsonille tämän bestiksen roolin. Ja kaikki olisivat olleet tyytyväisiä.
Elokuva jakaa Screamin kanssa sen pahan ongelman että alkuperäinen Scary Movie parodioi näitä kahta elokuvaa aivan hemmetin loistavasti. Vähän väliä tulee vastaan tilanteita ja dialogeja kun huomaan irtautuvani elokuvasta ja repeän nauramaan kun vain mietin Scary Movie vastaavaa kohtausta.

I know what you did last summer on malliesimerkki siitä miten suuri ero elokuvissa voi olla kun tekijät ovat eri. Elokuva on sitä mitä Scream olisi voinut olla huonommissa käsissä. Se on kuin Screamin toisessa kaupungissa asuva pikkuserkku joka ei kuuluisan sukulaisensa tasolle pääse vaikka samanlainen viba molemmissa onkin vahva.
Ihan kiva teinikauhuelokuva, mutta valitiettavasti ei yhtään mitään enempää.

Ai niin, tämä on myös uuden 4K Ultra HD-julkaisun arvostelu. Olin etukäteen kuullut paljon hyvää julkaisusta, ja holy crap, I Know what you did last summer on 4K-julkaisuna ihan parhaimmasta päästä. Loistava remasterointi ja kuuluu helposti ihan parhaimpien joukkoon. Siis TÄMÄ on sitä standardia mitä jokaisen 4K-julkaisun kuuluu olla. Kuva on terävää, värisävyt kauniin luonnolliset, eikä tule tunne että joku on yrittänyt puhdistaa kuvaa filmimäisyyksistä niinkuin Eräillä julkaisulla on pahana tapana.
Ottaa kyllä pirusti päähän että tällanen tyhmä teinikauhuleffa saa täyden kympin 4K Ultra Hd julkaisun mitä voisi vaikka myydä kaupassa 4K soittimien kylkiäisenä. Ja sitten on Screamin kaltainen klasikko joka on tehty samaan aikaan, samalla tekniikalla, mutta saa vain keskinkertaisen pierujulkaisun....

3-/5
Avatar
Silence
 
Viestit: 932
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Gigante » 17.11.2022 09:06

9

Ennen tätä viikkoa en sananmukaisesti ollut kuullutkaan koko elokuvasta kertaakaan ennen kuin törmäsin elokuvasta kertovaan osioon tv tropes sivustolla, sitten heti seuraavana päivänä löysinkin kirpparikierroksella kyseisen elokuvan enkunkielisen dvd:n. Tiedä tuota oliko kyseessä kohtalo vaiko todella outo mäihä.

Mitäpä itse elokuva sitten? Post Apokalyptinen maailma, jossa meitä ei enää ole ja raunioiden seassa piileskelee kourallinen osittain kankaista ja osittain mekaanisista osista kasattuja säkkipoikia tai lukemani mukaan ns. "stichpunkeja".
Vaikka elokuva on animaatio ja hahmoissa on hippunen lapsekkuutta, se EI ole sellainen koko perheen ja lapsille suunnattu elokuva, vaan oikeasti hyvin vakava ja synkkä raina, vaikkei gorea sisälläkkään.

Ihme ja kumma, elokuva onnistuu selittämään kaiken oleellisen niin menneen maailman tapahtumista sekä pikkuisten nukkeotusten selviytymiskamppailun ja saa kaiken mahtumaan puolentoista tunnin muottiin. Olisi elokuva voinut pidempikin olla, mutta pidin kyllä elokuvan minimaalisemmasta "Näytä, älä kerro tyylistä". Animaatiojälkikin on kestänyt aikaa aikas hyvin. Lopetus on nyt vähän meh ja herättää useita kysymyksiä jälkikäteen, vaikka tajusinkin kyllä pointin mihin elokuvan yksityiskohdat pyrkivät.

Tutustumisen arvoinen tekele, jos löytyy joku toinenkin joka ei leffasta ole aikaisemmin kuullut.

Arvosana semmoiset neljä post apokalyptistä, vielä toimivaa hehkulamppua.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17

Verkkosarjis
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2082
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Silence » 19.11.2022 10:16

TERMINATOR GENITAALI (2015)

Terminator Genitaali on legendaarisen The Terminator-sarjan uuden trilogian avaus. Aivan kuten edellinen elokuva, Salvationkin oli. Mutta se epäonnistui, joten sitä ei jatkettu trilogiaksi, vaan tämä elokuva on nyt se uusi ja Oikea avaus. Hui kun jännittää.... Varsinkin kun tämäkin jäi trilogiansa ainoaksi leffaksi ja seuraava leffa Dark Fate aloitti oman (yhteen osaan jääneen) trilogiansa.... Elämme kyllä hienoja aikoja.

Genitaali on sarjan ensimmäinen osa joka ei edes näytä enää elokuvalta. Lähinnä se näyttää keskihalvalta tv-sarjalta. Halpa videoteos soi ajatuksissani useasti varsinkin elokuvan todella halvan tulevaisuuteen sijoittuneen alkunäytöksen ajan. Niin lavasteet, miten se on ohjattu, kuvattu, näytelty ja valaistu tuo mieleen lähinnä amerikkalaisen halvan tv-sarjan, joka kustannussyistä kuvattiin Kanadassa. On aika noloa jos vuoden 1984 pienen budjetin b-leffa The Terminator näyttää todella hienolta leffalta ja saa jopa tulevaisuusvisionsa näyttämään todella vakuuttavalta, kun tämä, modernin ajan ja cgin loputtomien mahdollisuuksien kyllästyttämä tekele, joka näyttää suoraan tvseen tehdyltä halvalta teokselta.
Ja sinänsä tämä on aika ymmärrettävää kun vain vilkaisee kuka tämän elokuvan on ohjannut. Alan Taylor on maineikas TV-SARJOJEN tekijä, jonka crediteistä löytyy mm Game of Thronesia. Ja kun pitää tämän asian mielessä läpi elokuvan, niin asiat alkavat yhtäkkiä tuntumaan loogisilta. Tv-sarjojen tekijät kun eivät kuulu siihen tekijäjoukkoon joiden kuuluu luoda jotain luovaa, esille itseään nostavaa ja tiukkaa kahden tunnin kokonaisuutta, vaan tv-ohjaajien tehtävä on pelata yhteen, niin että samassa sarjassa työskentelevien useiden tekijöiden jaksot istuvat yhteiseen kokonaisuuteen, vailla persoonallisuutta, yhteisellä tasaisella rytmillä. Koko elokuva on lähinnä yhtä saatanan puhutaan ja puhutaan. Välillä istutaan ja puhutaan. Välillä kävellään ja puhutaan. Ei ole jännitteitä, koskaan ei ole kiire mihinkään. Ei ole nousevaa tunnelmaa tai pelkoa vaarasta. Toimintakohtaukset ovat lähinnä mainoskatkoja dialogikohtauksille eivätkä orgaaninen osa kokonaisuutta. Tärkeintä on pyörittää tätä jaksoa niin kauan että sen kesto tulee täyteen ja seuraavasta jaksosta vastaa sitten joku toinen tekijä.

Elokuva ottaa pohjakseen aluksi alkuperäisen Terminatorin, mutta kuluttaa sen nopeasti loppuun ja hyppää sitten ottamaan pohjakseen Terminator 2sen. Ja kun sanon että ottaa pohjansa, niin tarkoitan että se ottaa lähinnä pohjaidean, mutta tekee kaiken paskemmin kuin mestariteos-esikuvansa.
Tästä yhdistelmä ei synny mitään "Molempien elokuvien vahvuuksia hyödyntävää uutta mestariteosta" vaan päinvastoin: Tuntuu kokoajan siltä kuin seuraisin pikkulasten hiekkalaaatikkoleikkiä, missä ei ole sääntöjä, kuka tahansa voi leikkiä T-1000tta, kuka tahansa voi olla leikissä Terminator. Kuka tahansa voi sanoa legendaarisia reploja vanhoista elokuvista. Joku haluaa olla John Connor, ja nyt hän voi leikkiä että hän on myös uusi Terminator. Pikku-Liisa haluaa olla bäd-ääss-Sarah Connor, mutta ilman tyhmiä miehiin rakastumisia ja tikkarin nauttimista. Lopputulos on sitä mitä kaikki elokuvat nykyään tuntuvat olevan: Fan fictionia, missä otetaan tutut elementit leikkiin eikä millään ole mitään väliä. Kaikki ne alkuperäiselokuvien ikimuistoiset hetket kääntyvät tässä elokuvassa päänlaelleen. Miksi näyttää jotain hienoa ja tunnelmallista kun voidaan laittaa hahmot vain istumaan ja puhumaan siitä?
Muutenkaan juonella ei tunnu olevan mitään väliä. Vain yhdellä asialla tuntuu olevan Terminator-maailmassa väliä: Että KYLE REESE ja SARAH CONNOR luovat yhdessä JOHN CONNORIN. Mutta äääh, tylsää, liian hidasta. Sen sijaan nämä kaksi matkustavat itse rakentamallaan aikakoneella tulevaisuuteen taistelemaan pahaa John Connoria vastaan, joka on olemassa vaikka kaksikko ei koskaan tätä luoneetkaan. Who cares. Millään ei ole mitään väliä. Yhden vuorokauden aikana Kyle Reese taistelee kymmeniä perusterminatoreita ja kahta huippukehittynyttä prototyyppiterminaatoria vastaan, tuhoaa peräti KAKSI eri Skynettiä ja matkustaa ajassa peräti kolmessa eri vuosikymmenessä. Ihan normi työpäivä. Mitä turhia reagoimaan mihinkään mitenkään.

Toimintaa on kohtalaisen paljon, mutta se on yhtä mielenkiinnotonta kuin elokuvan lukuisat dialogikohtauksetkin. Kaikki on tuntuu olevan vain cgitä. Ja toiminta on juuri sellaista mitä sen voi pahimmillaan kuvitella nykyaikaisissa elokuvissa olevankin: Painovoimatonta, tunnotonta, täysin unohdettavaa ja persoonatonta ja kokoajan aivan liikaa tietokonegrafikoihin luottavaa. Kirjaimellisesti mikään toimintakohtaus ei jää mieleen, sillä mitään muistelemisen arvoista ei ole. On aika noloa että sarja jonka kuuluisin teos on legendaarinen toimintaelokuva ja sitten on tällainen pökäle joka ei saa pumpattua eloa edes perusjuttuihin.

Elokuva kulkee kuin automaattipilotilla oleva kulkuneuvo. Ja samaa voi sanoa myös sen ihan unohdettavista musiikeista. Musiikkipuoli oli ainut asia mikä sai minussa jotain reaktiota aikaan, elokuvaa katsoessani. Lähinnä huvittunutta, sillä musiikki kuulostaa joltain halvalta ilmaismusiikilta mitä voi ladata netistä ilmaiseksi omiin juttuihinsa käytettäviksi. Jos pistää hakukoneeseen "ilmaista action musiikkia", niin tämän elokuvan score tulee takuulla vastaan.

Ai niin, joo. Elokuvassa on myös näyttelijöitä. Yhdestäkään minulla ei ole mitään sanottavaa. Arnold on Too old. Eikä asiaa paranna se että mies itsekin hokee sitä läpi leffan. Muutamina harvoina hetkinä Arnold tuntuu vähän toimivan, mutta suurimman osan aikaa mies tuntuu lähinnä huonolta parodialta itsestään. Emilia Clarke tulee ohjaajan tavoin Game of Thronesista, mutta siellä karismaattista soturikuningatarta esittänyt Clarke tuntuu ihan avuttomalta (väärällä tavalla) pikkutytöltä tässä pierussa. Tarinan pääpahis Jason Clarke tuntuu yhtä halvalta tv-pahikselta kuin koko elokuvakin. Jotenkin absurdia että "Kyle Reeseä" esittävä Jai Courtney on ehkä positiivisin tapaus koko näyttelijäjoukosta... ja se sanoo kyllä jotain, kun hahmossa ei ole mitään mieleen jäävää.

Ihan ilman meriittejä en tätä elokuvaa sentään voi antaa olla. Alkupuolen vuoden 1984ssä tapahtuvassa osiossa nuorennettu alkuperäis Terminator eli (naaman osalta) cgi-arnold näytti ihan oikeasti todella hyvältä. Aikamoinen teknologia-osoitus siitä kyvykkyydestä mitä voidaan tehdä kun vain halutaan.

Terminator Genitaali ei sisällä mitään mitä yksikään sen edeltäjä sisälsi jo ihan automaattisesti. Ei ole tunnelmaa, ei ole eläviä hahmoja, ei aitoa hahmodraamaa, ei ole panoksia, ei ole selkeää juonta, ei ole vaikuttavia toimintakohtauksia, ei ole ikimuistoisia hetkiä. Ei edes kunnon mielikuvaa mitä eilen illalla tvstä katsoin kun tätä katselin.
Elokuva katoaa jo mielestäni. Ei tätä elokuvaa voi edes vihata. En edes tunne oloani pettyneeksi. Elokuva on niin mitätön, persoonaton, tasapaksu ja munaton etten tunne yhtään mitään. Varmasti pahin mahdollinen lopputulos. En tykkää Terminator Salvationista, mutta vaikka se onkin epäonnistunut elokuva, niin sen tekijät sentään oikeasti yrittivät. He epäonnistuivat, mutta sentään yrittivät. Toisin kuin tämän pökäleen tekijät.

1+/5
Avatar
Silence
 
Viestit: 932
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 19.11.2022 15:25

Silence kirjoitti:TERMINATOR GENITAALI (2015)


Siinä onkin sellainen pökäle, että pahaa tekee ajatella, mutta onneksi ei mitään muista. Ainoa hyvä asia mitä pystyn keskimään on leffan alussa nähtävä parin sekunin mittainen kohtaus, jossa T-800 kävelee kohti aikakonetta: https://youtu.be/ySoZzYgkzyI?t=130

Dark Fate "parantaa" hiukkasen, mutta jättää enemmän todella vihaisen olon.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2412
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Silence » 21.11.2022 10:36

TERMINATOR SALVATION (2009)

Parinpäivän takaisen Terminator Genitaalin katsomisen jäljiltä jäin avuttomasti miettimään että pitäisi katsoa Salvation todella, todella pitkästä aikaa. Joten tässä sitä ollaan.

Kuten jo Genisyksen arvostelussa totesin, sen ja Salvationin ero on siinä että Salvation ihan Oikeasti yrittää. Se todellakin toteaa että "V*tut perinteistä, nyt tehdään saagan seuraavaa osaa" ja oikeasti menee eri suuntaan kuin edeltäjänsä. Tai tulevat seuraajansa. Ja oikeasti arvostan tätä.

Ongelma vain on se että se mitä se tekee, ei ole kovinkaan hyvää tavaraa, sillä elokuvan tekijät eivät ole kovin hyviä, eikä heidän käsissään synny lopulta oikeastaan yhtään mitään hyvää....
Minulla on elokuvan juonen kanssa aivan helvetisti ongelmia. Elokuva kun ei oikein tiedä mitä juonta se yrittää kertoa katsojille. Meillä on tarjolla elokuvan omaperäisempää polkua tarjoava, uuden päähahmon Marcuksen juonikuvio, joka linkittyy yhteen nuoren Kyle Reesen kanssa. Mutta toisen pääjuonen tarjoaa Christian Balen esittämän John Connoriin keskittyvä pääjuonikuvio mikä varastaa aivan liikaa huomiota, mutta myös tuhoaa Terminator-maailmasta aikaisemmin annettua kuvaa.


Salvation on tarkoitettu välielokuvaksi Terminator 2/3-maailman ja Cameronin esittämien synkkien tulevaisuusvisioiden välimaastoon. Kun pyssyt eivät vielä olleet laseraseita ja kun vastarinta oli päiväsaikaan tapahtuvaa organisoitua sotilastoimintaa ja kun John Connor oli pelkkä ruikuttava inisijä pikkupomo.... ongelma on vain että... Miksi meille kerrotaan tällaista tarinaa? Maailma ei edes tunnu niin toivottomalta maailmanloppupaikalta kuin sen pitäisi olla. Kokoajan on päivä ja maailmasta annetaan epätoivoisen selviytymiskamppailun sijasta aika relax-yleiskuva. Edes Skynet ei tunnu niin ylivoimaiselta. Ja kaikista pahin on se että hyi helvetti miten vihaan sitä kuvaa minkä elokuva ja se tekijät yrittävät antaa katsojalle John Connorista.
Connor on Salvationissa enemmänkin radioon sekopäisyyksiä puhuva, vaarallinen kulttijohtaja kuin karismaattinen, älykäs ja kaikkien kunnioittama Optimus Prime (ja kun sanon että Optimus Prime, niin tarkoitan Alkuperäistä Primeä. En jotain Michael Bayn psykopaatti-monologikonetta).

Salvationissa on paljon samoja katastrofaallisia juonirakennelmia ja tapoja käyttää tuttuja elementtejä kuin nykyaikaisissa paskaelokuvissa. Mutta volymi näiden käytössä oli vielä vuonna 2009 paljon hillitympi. Ongelma liian usein on siinä että elokuvaa on kirjoitettu enemmän siitä näkökulmasta että tiedostetaan toiset elokuvat, kuin siitä näkökulmasta että eletään epätoivoisessa maailmanlopun maailmassa. Kaiken keskiöön nousee John Connorin (spoileri) isän, Kyle Reesen pelastaminen (/spoileri). Sillä koneet pitävät tämän teloitusta ykkösprioriteettinä.... ja tässä nousee esille nämä turhauttavat idioottiongelmat. Eikö koko jutun juju pitäisi olla että VAIN John Connor tietää isänsä henkilöllisyyden. Kyle ei pitäisi merkitä kenellekkään yhtään mitään. Connor ei edes osaa pitää asiasta turpaansa kiinni vaan kaikki hänen ympärillään, esimiehiä myöten tuntuvat tietävän suuren salaisuuden Reesen merkityksestä. Siis mitä helvettiä? Se miten Connoria tarinassa esitetään, tuntuu yritykseltä rakentaa tätä pikkuhiljaa henkilöksi joka on kaikessa oikeassa.... mutta yritys menee kaameasti pieleen. Sen sijaan meillä on elokuvassa käsissä täysi idioottihahmo, joka ei tajua pitää turpaansa kiinni spoilereista, antaa kaikkien tietää että hän on ennustusten messias ja käyttäytyy todella idioottimaisesti jatkuvasti, huutaen radioon vaikka mitä idioottimaisuuksia ja vaatimuksia, antaen itsestään todella epätasaisen kuvan ja lähtien yhden miehen uhkarohkeille missioneille tuon tuosta, vaikka Oikea johtaja ei ikimaailmassa laittaisi itseään vastaavanlaiseen vaaraan. Terminator 2sessa nähtyä älykästä ja tilannetta ymmärtävää kylmän loogista John Connoria ei ole olemassakaan, enkä voi ymmärtää miten tekijät ovat voineet kusta näin keskeisen elementin tarinassa. Maailmaa tuhotaan tekemällä siitä todella pieni ja ahdasmielinen paikka, samalla tavalla kuin Georgen Prequeleissa.
Yhtenä Connorin esimiehenä nähdään Michael Ironside ja itseäni huvitti se miten hahmo tuntuu enemmän The John Connorilta kuin Christian Balen hahmo missään vaiheessa.
Ja sekin että puhun näin paljon juuri Connorista, on jo aika huolestuttavaa, sillä ne elokuvan muut jutut jotka oikeasti voisivat tarjota meille jotain, jäävät nyt todella taka-alalle.

Uutena tarinana kun seurataan Sam Worthingtonin ensimmäistä työpäivää maailmanlopun tulevaisuudessa, mystisenä Marcus-hahmona. Heppu kohtaa nuoren Kyle Reesen (Anton Yelchin) ja lähtevät mystisen John Connorin radioviestien ansiosta seikkailuunsa. Worthington ei kovin monipuolinen näyttelijä ole, mutta Yelchin antaa paljon omalla, hahmolleen, imitoiden paljon alkuperäistä Kyle Reeseä näyttelevää Michael Bhieniä. Näiden tarinaa ei missään vaiheessa tehdä katsojalle yhtään mielenkiintoiseksi, vaan tuntuvat potenttiaallisesta alusta huolimatta hukkuvan täysin John Connorin ruikutus-pääjuonen jalkoihin.
Oikein tehtynä fokus olisi kokonaan uusissa hahmoissa ja John Connor olisi maksimissaan kerran tai kaksi elokuvassa vilahtava eeppinen johtaja, jonka mystinen ääni kuullaan radiossa antamassa toivoa ja joka olisi liian eeppinen ja asioista perillä oleva, jotta voisimme nähdä tätä enää arkisena hahmona.

Saan ohjaaja MCGstä hyvin samanlaiset vibat kuin Zack Snyderistä. Molemmat ovat oikeastaan vain energisiä musavideotekijöitä, autokoulun amis-autonkorjaajia. He ovat vahvimmillaan kun tekevät jotain järjetöntä mutta visuaallisesti sekopäistä perseilyä. Mutta molemmat käyttäytyvät kuin olisivat Leonardo Da Vincejä, maalaamassa cathedraalin katon eeppistä enkelimaalausta. Kuten Snyder, myös MCG tuntuu omaavan paljon asennetta ja uskoa omaan osaamiseensa, mutta uunista ulos tuleva teos ei vakuuta hirveästi oikein millään osa-alueella. Lopputulos on aivan liikoja itsestään luuleva tekotaiteellinen teos. Snyder on taatusti katsonut Salvationia ja miettinyt tulevaa Man of Steeliaan "Ahaa, Vakava elokuva tehdään näin. Jatkuvasti hektistä käsivaraa hiljaisissa draamakohtauksissa, sekä väritöntä maailmaa, että saadaan aikaan elävää ja taiteellista fiilistä eeppiseen elokuvaan. Kyllä, kyllä."
Salvation pullistelee taiteellisuuksillaan ja aivan liikoja itsestään luulevalla tekijällä jo aivan aloituksessa kun tapahtumia seurataan "eeppisissä" yhden oton seurantakuvissa. Connor lähtee hurjaan taka-ajoon helikopterilla, mutta itseäni alkoi vain naurattaa kun huomasin miettiväni että jos tästä kohtaa poistaa hektisen toimintamusan ja pistää tilalle vain hiljaisuutta, niin kohtaus muistuttaa lähinnä perseilykomediaa, kiitos Connorin täydellisen idioottimaisen käytöksen.

Mitä pidemmälle elokuva etenee, sitä vähemmän se alkaa kiinnostamaan, tai edes yrittämään. Alkupuoli antaa viellä viitteitä visiosta ja yrityksen tunteesta, mutta pikkuhiljaa alkaa tajuamaan että tapahtumat alkavat luisua tutuille ja turvallisille poluille. Joko siksi kun tekijät eivät osaa, tai siksi kun elokuvastudio on vaatinut että pitää mennä kliseiden suuntaan.
Uuden päähahmo Marcuksen tarina muuttuu tuhanteen kertaan nähdyksi kasaksi kliseisiä kohtauksia ja jumalakeskusteluita, jotka eivät kiinnosta paskan vertaa. Ja cgi-Arnold tekee maailman turhimman cameon ikinä. Ja tämä elokuva on teos joka perustelee oman olemassaolonsa sillä että tämä ei sijoitu vielä siihen cameronin synkkään maailmanloppuun, vaan välivaiheeseen.... mutta ei silti koe ongelmia rikkoa tätäkin tunkemalla tuosta vain fan serviceä, paljon myöhemmin aikajanalla mukaan tulevana Arnoldin terminator-cameona, kun katsojilta pitää saada "Hei mä tunnistan tämän niistä vanhoista leffoista"-taputusta aikaan.

Mutta se missä elokuva ottaa paljon takaisin on todella vahva yleisilme. Tekijöillä on ulkonäöstä selkeä visio ja sitä seurataan. Maailma ei tunnu samalla tavalla halvalta b-tuotannolta kuin eräs nimeltä mainitsematon sarjan seuraava osa. Oli todella ahdistavaa ja samalla hajottavaa miettiä että Salvationin ja Genisyksen välillä ei ole kuin kuusi vuotta, mutta Salvation näyttää ihan oikealta elokuvalta. Sen toiminnassa on fyysisyyttä, hikeä ja agressiivisuutta. Genisyksen halpa ja tunnoton videomainen toteutus on kuin jostain toisesta rinnakkaisulottuvuudesta verrattuna tähän elokuvaan. Mitä helvettiä elokuvilla on tapahtunut kun tällainen pökäle voi huonosta sisällöstään huolimatta olla niin komea? MCG tuntuu myös olevan osaavimmillaan silloin kun kyseessä on vauhdikas toiminta. En mistään missään vaiheessa innostunut, mutta esimerkiksi hinausasuton ympärillä tapahtuvassa kaahausjaksossa on yllättävän hektistä menoa ja tyylikkäitä hetkiä.

Musasta vastaa legendaarinen Danny Elfman.... ja en tiedä mitä mies on oikein säveltänyt. Tai miksi tätä edes pitäisi kutsua legendaksi? Musiikki on ihan unohdettavaa, todella kovaksi miksattu, unohdettavaa eeppistä jumputusta, joka ei jää millään tavoin mieleen. Salvationin score on elokuvamusiikkia jota huomaan kutsuvani ajatuksissani musiikiksi missä kaikkia instrumenttejä soitetaan yhtäaikaa, eikä kukaan tunnu soittavat samaa kappaletta. Legendaarisesta teemakappaleesta kuullaan todella tunkkainen, unohdettava ja väkinäinen versiokin, joka vain entisestään saa miettimänä että miksi tällainen pieru on päässyt lopulliseen elokuvaan?

Huono elokuva ja sitäkin isompi pettymys Terminator-elokuvana. Mutta oikeaa yritystä on ja siksi on pakko antaa edes pieni taputus olalle, vaikka ojaan menikin.

2- / 5
Avatar
Silence
 
Viestit: 932
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 21.11.2022 14:26

Silence kirjoitti:TERMINATOR SALVATION (2009)
2- / 5



Muistan vieläkin kun vanhalla foorumilla Silence hihkui innosta Salvationin ensimmäisen trailerin parissa pyhää lehmää huudellen, mutta leffateatterissa sitten hakkasikin päätänsä istuimeen raivoa kihisten. :)


Salvation on niitä elokuvia, joille haluaa aina antaa mahdollisuuden, sillä se oikeasti yrittää ja pidän sen visuaaleista. Ne uudet T-mallit ja jopa vanhaan T-800 tehdyt muutokset ovat oikeasti hienoja ja tekevät niitä rosoisen pinnan ansiosta entistä uhkaavamman ilmestyksen.

Kuva

Salvationissa olisi koko Marcus omine juonikuvioineen pitänyt heittää mäkeen ja keskittyä Kyle Reesen selviytymistarinaan. Leffan myös pitänyt sijoittua niihin tulevaisuuden visioissa nähtyihin yökohtauksiin.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2412
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Silence » 21.11.2022 14:54

Joni Ahonen kirjoitti:
Silence kirjoitti:TERMINATOR SALVATION (2009)
2- / 5



Muistan vieläkin kun vanhalla foorumilla Silence hihkui innosta Salvationin ensimmäisen trailerin parissa pyhää lehmää huudellen, mutta leffateatterissa sitten hakkasikin päätänsä istuimeen raivoa kihisten. :)


Kyllä, muistan itsekin tämän. Elokuvalla oli komea traileri (vaikka paljastikin aivan liikaa), joka vihdoinkin heitti edellisten elokuvien kaavat syrjään ja siirtyi eteenpäin: https://www.youtube.com/watch?v=-Czz-TcWCkA

Harmi vaan että leffa ei ole sama asia kuin traileri.
Avatar
Silence
 
Viestit: 932
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 21.11.2022 15:26

Silence kirjoitti:
Joni Ahonen kirjoitti:
Silence kirjoitti:TERMINATOR SALVATION (2009)
2- / 5



Muistan vieläkin kun vanhalla foorumilla Silence hihkui innosta Salvationin ensimmäisen trailerin parissa pyhää lehmää huudellen, mutta leffateatterissa sitten hakkasikin päätänsä istuimeen raivoa kihisten. :)


Kyllä, muistan itsekin tämän. Elokuvalla oli komea traileri (vaikka paljastikin aivan liikaa), joka vihdoinkin heitti edellisten elokuvien kaavat syrjään ja siirtyi eteenpäin: https://www.youtube.com/watch?v=-Czz-TcWCkA

Harmi vaan että leffa ei ole sama asia kuin traileri.


Salvationissa on jälkikäteen kurkkua kaihertanut paljon nämä ihmisten ja Terminaattoreiden sekoitukset, jota Marcus edusti. Se ei ollenkaan istu koko T-universumiin, vaan on enemmän Deus Ex -maailman juttuja. Vielä typerämmin tätä samaa juttua käytettiin Dark Fatessa.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2412
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Silence » 21.11.2022 15:33

Joni Ahonen kirjoitti:Salvationissa on jälkikäteen kurkkua kaihertanut paljon nämä ihmisten ja Terminaattoreiden sekoitukset, jota Marcus edusti. Se ei ollenkaan istu koko T-universumiin, vaan on enemmän Deus Ex -maailman juttuja. Vielä typerämmin tätä samaa juttua käytettiin Dark Fatessa.


Itseasiassa nyt kun muistutit, niin muistan miettineeni joskus 2009 että mitä jos Marcus olisi ollut jokin tulevaisuuden tapahtumiin Tulevaisuuden tulevaisuudesta lähetetty Ihmis-Terminator. Silloin noin hi-tech-cyborgilla olisi ollut jokin logiikka.
Hups, taisin miettiä juonta enemmän kuin leffan tekijät...
Avatar
Silence
 
Viestit: 932
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja PT2 » 24.11.2022 09:27

Scarfacen kuuluisa moottorisahakohtauksen motelli löytyi helposti, mutta muuten leffareferenssit jäivät vähiin. Varmasti tämän reissun jälkeen haluan ostaa omakseni originaalin Vice Cityn ja alkaa katsomaan Miami Viceä!


Tämän Ahosen postauksen takia (tai siis sen IG-postauksen jossa hän näytti kyseisen paikan) katsoin ensimmäistä kertaa elämässäni Scarfacen ja jumalauta että iski! Ihan varmasti paras elokuva mitä oon katsonu moneen vuoteen. Toki elokuvan tyyli on nykyajan hektiselle "Katsotaan Netflixiä 1,5x nopeudella koska ajansäästö"-kansalle vähän liian hidas paikkapaikoin ja kohtaukset pitkiä, mutta muhun iski aivan täysillä. Miksi en oo katsonu aiemmin, sitä en tiedä. Vaikka Vice Citya on takana varmasti aivan helkkarin monta tuntia mutta kai tässä taas on tämä että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän alkaa vanhemmat asiat kiinnostamaan.

Mistä johtuen katsoin myös Godfatherin, myöskin ensimmäistä kertaa. Tää sen sijaan ei oikein iskeny niin hyvin. Aika pitkäveteinen välillä, mutta sitten kun tapahtuu niin oikeasti myös tapahtuu. Pari yllättävää kohtausta tuli myös eteen, sillä en todellakaan tiennyt että
Spoiler: show
Kummisetä Corleone kuolee leffassa.
Pitää vielä nuo jatko-osatkin katsoa.

Samalla tullut tässä tsekattua myös ensimmäiset kolme Hurjapäät-leffaa. Ykkönen ja kakkonen todella kovia edelleen (vaikkakin omalla tavallaan vähän koomisia sen kaiken amisuhoilun ja aika huonojen erikoistehosteiden keskellä) mutta kolmas oli kyllä vielä paskempi kuin muistin. Koko leffa on niin täynnä aukkoja ja epäloogisuuksia että se vaan ärsyttää. Mutta ei niin paljoa kun se päähahmo... Ei hemmetti sentään. Ukko on olevinaan 17v ja käyttäytyykin kunnon teiniuhoangstilla mutta kello viiden varjo näkyy naamassa jo aamuyheksältä ja rintakarvat tursuaa paidankauluksesta :D
Kuva

Jo vuosikausia foorumin avuliain, kaunein ja asiallisin.
Avatar
PT2
 
Viestit: 553
Liittynyt: 03.03.2014 18:03
Paikkakunta: Turku

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 24.11.2022 13:09

PT2 kirjoitti:
Scarfacen kuuluisa moottorisahakohtauksen motelli löytyi helposti, mutta muuten leffareferenssit jäivät vähiin. Varmasti tämän reissun jälkeen haluan ostaa omakseni originaalin Vice Cityn ja alkaa katsomaan Miami Viceä!


Tämän Ahosen postauksen takia (tai siis sen IG-postauksen jossa hän näytti kyseisen paikan) katsoin ensimmäistä kertaa elämässäni Scarfacen ja jumalauta että iski! Ihan varmasti paras elokuva mitä oon katsonu moneen vuoteen. Toki elokuvan tyyli on nykyajan hektiselle "Katsotaan Netflixiä 1,5x nopeudella koska ajansäästö"-kansalle vähän liian hidas paikkapaikoin ja kohtaukset pitkiä, mutta muhun iski aivan täysillä. Miksi en oo katsonu aiemmin, sitä en tiedä. Vaikka Vice Citya on takana varmasti aivan helkkarin monta tuntia mutta kai tässä taas on tämä että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän alkaa vanhemmat asiat kiinnostamaan.

Mistä johtuen katsoin myös Godfatherin, myöskin ensimmäistä kertaa. Tää sen sijaan ei oikein iskeny niin hyvin. Aika pitkäveteinen välillä, mutta sitten kun tapahtuu niin oikeasti myös tapahtuu. Pari yllättävää kohtausta tuli myös eteen, sillä en todellakaan tiennyt että
Spoiler: show
Kummisetä Corleone kuolee leffassa.
Pitää vielä nuo jatko-osatkin katsoa.


Scarface on itselleni se numero 1. tai 2. leffa, vähän riippuu millä tuulella on, meneekö Terminator 2 edelle. Osaan samaistua hyvin Tony Montanaan, vaikka en samanlainen hullu olekaan. Arpinaaman soundtrackit kevyesti parhaat ikinä, joita oli helvetin siistiä kuunnella MP3-soittimesta, kun polki kaupunkipyörällä Miami Beachille siltojen läpi palmuipuiden alla, olo oli kuin kasarilla konsanaan. 8-)

Push it to the limit
Walk along the razor's edge
But don't look down just keep your head, or you'll be finished
Open up the limit
Past the point of no return
Reached the top, but still you gotta learn how to keep it


Godfather vaati itselläni aikaa ja tuntui alkuun todella hitaalta elokuvalta. Mutta se miten hahmot kehittyy ja tunnelma rakentuu jokaista yksityiskohtaa myöten, avautuu myöhemmillä katsomiskerroilla.
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2412
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Gigante » 25.11.2022 07:35

Spiderman: Into The Spider-verse

Päätin tämän leffan hankkia ja katsoa, kun ensi vuodeksi on jatko-osa tuloillaan ja eipä tarvinnut pettyä tähän. Vauhdikas ja tunnerikas animaatio, jonka sarjakuvia mukaileva ja osittain liioitteleva, tyyli on hyvää jälkeä vaikkakin nuo tarkoituksellisesti pienet animaatiofreimit jakavat taatusti mielipiteitä. Olen toki sitä mieltä että nämä kolme muuta hämistä olisivat ansainneet vähän enemmän ruutuaikaa, vaikkakin arvostan sitä että kaikki kolme mukailevat kukin eri piirros ja animaatiotyylejä. Koomikko John Mulaney on mielestäni nappivalinta rooliinsa, harmi vaan että tämän koominen osaaminen ei tule leffassa niin hyvin ilmi. (Kannattaa katsoa/kuunnella youtubesta tämän kertoma tarina siitä miten hänet valittiin rooliin ja tämän useat käyttämättä jääneet koereplliikit, siitä saa hyvät naurut) Musiikkipuolta on pakko kehua, eritoten Hiipijän/Prowlerin hyvin painostavalta kuulostavaa teemamusikkia.


Suosittelen lämpimästi Hämisfaneille ja kannattaa katsoa myös se leffan lopputekstien jälkeinen kohtaus.

Arvosana:
Neljä radioaktiivista hämähäkkiä.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17

Verkkosarjis
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2082
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja whatever » 25.11.2022 19:13

PT2 kirjoitti:[...]katsoin myös Godfatherin, myöskin ensimmäistä kertaa. Tää sen sijaan ei oikein iskeny niin hyvin. Aika pitkäveteinen välillä, mutta sitten kun tapahtuu niin oikeasti myös tapahtuu. Pari yllättävää kohtausta tuli myös eteen, sillä en todellakaan tiennyt että
Spoiler: show
Kummisetä Corleone kuolee leffassa.
Pitää vielä nuo jatko-osatkin katsoa.

Itse katsoin tuon kanssa jokunen aika sitten ja hyvin samanlaiset fiilikset jäi. Olihan se ihan hyvä, mutta pirun pitkäveteinen. Pidempiäkin leffoja on tullut katsottua mitkä ovat pitäneet mielenkiinnon paljon paremmin yllä. Joskus teininä koitin tuota katsoa, ja jäi kyllä silloin kesken.

Scarfacen voisi kyllä katsoa pitkästä aikaa, nyt kun siitä on ollut täällä niin paljon puhetta. Pirun kova leffa... ja varsinkin se soundtrack!
Avatar
whatever
 
Viestit: 643
Liittynyt: 26.04.2014 10:46
Paikkakunta: Voldsøy

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 27.11.2022 00:14

Home Alone 2

Taitaa olla 20 vuotta kun viimeksi tätä Kevinin ikäisenä katselin. Elokuva oli aika hyvin muistissa ja se ei ollut parantunut tai huonontunut näiden vuosien jälkeen. On helppo sanoa missä mentiin jatko-osan suhteen mönkään. Pidän siitä että leffa sijoittuu uuteen ympäristöön ja alku on ihan lupaava. Leffa näyttää hyvältä ja niin jouluiselta kuin jenkeissä tehty leffa ysärillä osaakin näyttää. Ongelmat nousevat hetkessä esiin siinä vaiheessa, kun Kevin poistuu hotellilta ja koko elokuva sen jälkeen sijoittuu yöhön ja todella rupuisiin ympäristöihin. Kaikki valot, värit ja kiinnostavuus ovat tipotiessään.

Hahmoja ja heidän juonilankojaan on liikaa, vaikka varsinaisesti mitään ongelmaa niiden seuraamisessa ei olekaan. Siitä huolimatta olisi pitänyt uskaltaa tehdä leikkauksia monen jutun suhteen ja muuttaa radikaalisti tarinaa yksinkertaisemmaksi. Ensinäkin se pulunainen kokonaan pois, hänellä ei ole tarinan kannalta mitään tärkeää roolia. Ja rohkein veto olisi ollut ettei Joe Pescin ja Daniel Sternin näyttelemiä roistoja nähtäisi lainkaan jatko-osassa. Heidän sijaan hotellin henkilökunnan kolmikosta olisi pitänyt tehdä uudet pahikset, jollaisiksi heidät leffa alkuun esitteleekin. Myöskään emme olisi tarvinneet Kevinin perhettä New Yorkiin niin nopeasti, sillä nähtävästi vain äiti etsii poikaansa kaduilla muutamassa kohtaa. Toinen pääongelma on ettei Kevin puolusta kotiaan, vaan on jossakin purkutuomion näköisessä läävässä. Parempi paikka linnoittautua olisi ollut elokuvassa esitelty elegantti ja värikäs hotelli, jossa Kevin olisi taistellut eri puolilla hotellia kuten keittiössä, kylpylässä ja ravintolassa henkilökuntaa vastaan. Juoneksi olisi voitu helposti tekaista sellainen idea, jossa henkilökunnan kolmikko yrittää anastaa hotellin hyväntekeväisyyteen lahjoitettavat rahat ja Kevin ainoana hoksaa tämän kaikista, mutta tietenkään kukaan ei häntä usko, kun samalla hän yrittää uskotella asuvansa isänsä kanssa hotellissa. Kestoa samalla leikattu se 30 minuuttia pois, meillä olisi oikein onnistunut ja vähän erilainen jatko-osa.

Oli kyllä säväyttävää ja yllättävää miten brutaalisti roistot ottavatkaan iskuja vastaan niin että oikeasti katsojaakin sattuu. Nauroin hitosti kun Daniel Stern muuttuu hetkeksi luurangoksi ottaessaan sähköiskuja hengenvaaralliset volttimäärät. Överyys toimii erinomaisesti ja piristää muuten ankeaa loppuapuolta. Harmillisesti Home Alone 2 on heikko jatko-osa, jota ei tee mieli katsoa uudestaan.

**/*****
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2412
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Gigante » 06.12.2022 15:47

Junk Head tuli löydettyä eilen ylen areenalta.
Tekstityksien lukutaito on katsojalle tarpeen sillä läpi leffan kaikki puhuvat ähisemällä siansaksaa kuin killer7n Iwazaru konsanaan.

Kaukana dystooppisessa tulevaisuudessa, jossa ihmiset ovat muuttuneet pitkäikäisiksi, mutta samalla myös steriileiksi, kyborgeiksi ja syvälle, syvälle syvälle maanpinnan alapuolella on eriskummallista mutta lisääntymiskykyistä elämää.
Stop-Motion animaatioelokuva vuodelta 2017, mikä on niin ikään harvinaistumaan päin animaatiorintamalta ja samalla myös hatunnoston veroinen suoritus itse-oppineelta ohjaajalta, ottaen huomioon että leffa oli työstössä semmoiset seitsemisen vuotta. Yleisilmeeltään kyllä sieltä erikoisemmasta päästä.
Monet elokuvan otukset ovat sitä luokkaa kuin inspiraation lähteenä on varmasti ollut H.R Giger, eritoten kun katsoo näitä aggressiivisempia yksilöitä. Ruokahalukin oli hivenen koetuksella parissa kohtaa ja sanotaanko että kun hahmot puhuvat "herkkupateista" he EIVÄT suinkaan tarkoita herkkutatteja. Dystooppisesta ja armottomasta olemuksesta huolimatta on myös hyvä nähdä että hyväntahtoisuutta ja huumoria ei ole kuitenkaan unohdettu. Saamani tiedon mukaan elokuvan olisi tarkoitus olla trilogian ensimmäinen osa, mikä selittänee elokuvan eräässä mielessä "kesken" jäävän lopun.


Arvosana: Neljä rautaputkista kasattua jakkaraa.
"Giganttista!"
Kuva
Foorumin angsti, peluri ja keskustelunparantaja -17

Verkkosarjis
Avatar
Gigante
Moteeraattori
 
Viestit: 2082
Liittynyt: 28.02.2014 09:43
Paikkakunta: Somewhere

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Joni Ahonen » 09.12.2022 18:41

Avatar

Lähestyvän jatko-osan takia halusin virkistää muistiani. On mielenkiintoista huomata miten olen Avatariin suhtautunut tässä vuosien aikana. Kun elokuva tuli, olin näkemättäkin sen puolella ja ajattelin ettei vanhat kriitikkosedät tajua siitä mitään. Itse elokuvan lopulta näin 3-4 vuotta myöhemmin 20-tuuman tv:stä, eikä kyseessä ollut hd-lähetys. Katsoin ja ihmettelin vain miten tämä voi olla maailman suosituin elokuva. Jos olisin ollut markkinointiosaston johtoportaassa, en uskoisi ikinä kenenkään haluavan katsella leffaa, jossa heiluu kolmimetrisiä sinisiä kissaihmisiä stringeissä. Myöhemmin suhtautuminen Avatariin muuttui jopa vihaksi, kun maestro James Cameron sekosi jatko-osiin. Tämä ärsyttää siksi, että mies saisi oikeasti tehdä jotakin aivan muuta, mutta nähtävästi haluaa tulla uransa loppupuolella tunnetuksi Avatareista, joissa ei tarinansa puolesta ole mitään kiinnostavaa. Voi kun eläisin siinä todellisuudessa, jossa Cameron tekisi edelleen kovia ja uraauurtavia toimintaelokuvia ihan muista aiheista näyttäen mistä kana ja kukko kusee.

Mutta miltä Avatar tuntuu nyt? Täytyy sanoa että enpä edes tajunnut miten oikeasti törkeän komeaa katseltavaa se onkaan, ja kyseessä on kuitenkin 13 vuotta vanha elokuva. Visuaalisesti Avatar näyttää paremmalta kuin oikeastaan mikään muu cgi-elokuva yhä tänä päivänäkään.
Itse avatarit/Na'vit ovat edelleen vähän luontaantyöntävän näköisiä ilmestyksiä, etenkin ihmisten rinnalla, mutta onneksi päähahmot toimivat. Otukset ovat todella ilmeikkäitä ja näyttävät uskottavilta, lähikuvissa jopa paremmilta. Etenkin Zoë Saldañan esittämä Na'vi, Neytiri, on yksinkertaisesti kaunis ja lumoavan ilmeikäs. Myös Sigourney Weaverin avatar on todella sympaattinen ilmestys, vaikka aina katsellessa meinaan unohtaa avatarit ja näyttelijät. Pökkelö Sam Worthington toimii paremmin Na'vina kuin ihmisenä tunteiden välittämistä myöten, joka saa pohtimaan miten tietokoneanimaatiolla voidaankaan parantaa näyttelijäsuoritusta.

Kaikki tietää Avatarin olevan kliseinen ja tarinan jo nähty elokuvamaailmassa pariinkiin otteeseen. Kysymys kuuluukin esittääkö Avatar tarinansa hyvin? No ei huonostikaan, mutta ei se tunteita herätä edes minun kaltaisessa itkupillissä. Ilman ulkoista näyttävyyttä elokuva ei kiinnostaisi tippaakaan, joten täytyy sanoa, että puhdas tekninen toteutus pelastaa heikon tarinan. Vaihteeksi näin päin. Kaikki on suurimmaksi osaksi henkeäsalpaavan upean näköistä, leikkaus ja kuvaus selkeää eikä vauhdikkainta toimintakohtausta ole vaikeaa seurata. Luojan kiitos ettei nopeita leikkauksia nähdä tai heiluvaa ja tärisevää käsivaralla kuvaa, joka on monen nykyleffan helmasynti. Hidastuksiakin on juuri sopivasti ja vain parissa kohtaa selkeästi 3d mielessä tehdyt kohtaukset vähän sieltä pistävät silmään, mutta yllättävän harvoin kuitenkaan. Musiikki toimii ja on ihan kaunista, mutta ei liikuta. Eikä hienot toimintakohtauksetkaan jännitä. Kaikki on komeaa ja kaikkea jaksaa kyllä katsella ja siinäpä se.

Nyt toisen kerran katsottuna edelleen voi ihmetellä miten Avatar on niin suosittu kuin on. Siinä on melkein sitä "jotakin", mutta toisin kuin vaikkapa Jurassic Park tai Taru Sormusten Herrasta, se ei herätä sisäisesti wow-efektiä. Ulkoisesti kylläkin ja Avatarin jatko-osa kiinnostaa puhtaasti teknisen toteutuksen takia sekä miten se menestyy lippuluukuilla. Itse tarina ja hahmojen kohtalot eivät kiinnosta prosenttiakaan.

***/*****
Avatar
Joni Ahonen
Moderaattori
 
Viestit: 2412
Liittynyt: 01.03.2014 12:13
Paikkakunta: Suomessa

Re: Minkä leffan katsoit viimeksi?

ViestiKirjoittaja Silence » 10.12.2022 10:33

Joni Ahonen kirjoitti:Avatar


Odotukset Avatar 2sta kohtaan ovat kyllä itselläni täysin nollassa. Liian kauan on kulunut aikaa edellisestä elokuvasta että jaksaisi enää kiinnostaa yhtään. Jos jatko-osa olisi tullut 2012 tai 2013, niin joo, silloin olisin varmasti menossa katsomaan, mutta.... enää ei vain tippaakaan kiinnosta enää. Trailerinkin katsoin ekaa kertaa vasta viikko sitten eikä se pahemmin jaksanut sen enempää kiinnostaa kuin ennen katsomistakaan.
Ei vain tunnu olevan mitään syytä miksi kaikki tämä aika on pitänyt odottaa vain jotain Avatar Francheissea. Alkuperäinen elokuva ilmestyi juuri oikeana hetkenä. Se tekohengitti eloon 20-vuotta koomassa olleen 3D-lasien boomin ja onnistui luomaan juuri oikean verran hypeä jotta kaikki päättivät nähdä sen sen. Jatko-osan salainen ase voi olla vain se että se tarjoaa edes jotain vähän muuta kuin joka saatanan tuutista tulevaa Marvel-paskaa ja antaa suurelle massalle turvallisen tunteen yhteisestä perhe-ajasta teatterissa, mitä ei ole aikoihin päästy kokemaan, kiitos niin nykytarjonnan kuin Koronan.
Luin haastattelun Cameronista missä tämä puhui että elokuvan pitää tehdä vähintään 2 miljardia että se pääsee omilleen..... ööööh... wtf. Good luck with that.

En vain ymmärrä Cameronia. Tuntuu että mies on vain katsonut alkuperäisen elokuvan kassatuloja ja elelee jossain ajatusmaailman kolkassa missä alkuperäinen Avatar on kaikkien aikojen tärkein ja arvostetuin elokuva, Star Warsin suuri kilpailija ja sille pitää nyt uhrata koko loppuelämä.

James Cameronin poissaolosta puheeollen.......


TERMINATOR 3: Rise of the Machines (2003)

Muistan ajan kun Terminator 3 oli tulossa. Legendaarisen Terminator 2sen jatko-osa. Aikalailla kaikki oli vaihtunut, miinus Arnold. Mutta ihmiset tuntuivat hokevan automaattivaihteella "Ei voi olla paska jos on Terminator-elokuva". Voih, kuinka ajat ovat muuttuneet.
Kuten Gigsu sen joskus sanoi: Terminator-elokuvia on vain kaksi. Ja sitten on kaikki muut. Sen "Kaiken Muun" aloittaa sarjan kolmas osa, Terminator 3. Ja verrattuna siihen hevonpaskaan mitä tämän elokuvan jälkeen tulee, T3 muistuttaa laadultaan enemmän Terminator 2sta kuin mitään myöhemmin tulevaa.

Nykyään jos kysyy mistä Terminator-elokuvissa on kyse niin vastaus taitaa olla "Arnold". Mutta jos sitä kysyy 20-vuotta sitten niin vastaus taitaa olla "Tiivistunnelmainen actionjännäri". Valitettavasti James Cameron ei enää ole puikoissa, vaan tilalla on Jonathan Mostow, jonka varmasti arvostetuin leffa on sukelusvenethrilleri U-571. T3sesta on poissa tunnelma ja jännitys ja tilalla on enemmänkin elokuva joka yrittää kopioida Terminator 2sta, mutta tippaakaan aikaisempien elokuvien toimivuuttaa ymmärtämättä.
Koko ensimmäinen näytös jo ei tunnu yhtään Terminator -elokuvalta. Ei ole fiilistä. Ei ole tunnelmaa. Marco Beltramin musiikki ei edes yritä saada aikaan Terminator-fiilistä tai luoda jännittävyyttä. Asioita vain tapahtuu ja tekijät suhtautuvat kaikkeen kuin itsestään selvyyteen "Kaikkihan tietävät mitä tulee tapahtumaan, joten miksi turhaan pitäisi alkaa luoda tunnelmaa?".

Kuten niin, niin, niin moni muukin Hollywood-elokuvasarja joka saapuu kolmanteen tai neljänteen osaansa, myös Terminator 3 on löytänyt uuden salaisen aseen menestykseensä: KOMEDIAN. Ja en usko että loukkaan kovinkaan monen visioita Terminator-elokuvista jos sanon että KOMEDIA ja TERMINATOR ovat kaksi asiaa mitkä eivät kuuluu samaan leivokseen. Joo, aikaisemmissakin Terminatoreissa on ollut hauskoja hetkiä. Mutta ne ovat aina olleet erittäin synkkää, mustaa ja ilkeää huumoria. Terminator 3 sen sijaan tuntuu jatkuvasti keksivän *hassuja juttuja* millä huvittaa katsojaa. Varsinkin elokuvan alkupuoli tuntuu enemmän kuin katsoisin jotain Poliisiopistoa kuin Terminatoria. Käsikirjoittajat ovat varmasti nauraneet vedet silmissä kun ovat heitelleet läpällä juttuja ääneen.... mutta jonkun olisi pitänyt olla sanomassa että EI TÄSSÄ ELOKUVASSA.
Mukana on kuitenkin pari hyvää huumorihetkeä, jotka toimivat silloin kun se toimitetaan Kuivana, Suorana, ja mahdollisimman kylmästi. Hyvänä esimerkkinä kun John pyytää The Terminatoria kertomaan Katelle kuka John on tai kun Kate uhkaa ampua Terminatoria pistoolilla ja John kehottaa tätä kokeilemaan ja katsomaan mitä tapahtuu. Nämä ovat hyviä hetkiä ja sopivat täydellisesti Terminator-elokuviin. Mutta niiden ympärillä on aivan liikaa huumoria ja Arnoldin Terminator tuntuu liian usein vastaavan sen levittämisestä, puhumalla asioita ääneen mitä tämän ei kuuluisi pään sisäisten analyysien ulkopuolella tehdä. Jotenkin vain tekijät kokevat että jännitys/tunnelma on se asia mitä tällä elokuvalla ei missään nimessä saa olla, mutta Huumori on se mitä pitää pudottaa korvaajaksi jokaiseen mahdolliseen hetkeen. Tämä on elokuva joka ihan huutaa fanedittiä, missä kaikki komedia leikataan helvettiin ja musiikeiksi vaihdetaan aikaisempien elokuvien scoret.

Elokuvan heikkoutta on myös sen varsin munaton casting ja näiden näyttelijäsuoritukset. The Arnold himself on siinä ja siinä. Liian usein Arnold tuntuu kömpelöltä sedältä joka yrittää 20 vuotta nuorempien juttuja. Arnold vain alkaa olemaan liian vanha ja mies näyttää siltä kuin tämä olisi joku saippuaoopperassa Terminatoria näyttelevä, yliruskettunut näyttelijä. Arnoldilla on muutamia hetkiä siellä täällä kun tämä oikeasti toimii, mutta suurimman osan aikaa tämä tuntuu vain hölmötä ja kömpelöltä isukilta lasten naamiaisissa. Arnold ei vain tunnu enää isolta, pelottavalta vuorelta niinkuin edellisissä elokuvissa, vaan pieneltä mieheltä joka on puettu vähän liian ahtaisiin vaatteisiin.
Ehkä eniten turhauttaa uusi John Connor, eli Nick Stahl. Stahl on hyvä näyttelijä mutta vain liian munaton, herkkä ja liian nössön erilainen ollakseen toimiva John Connor. T2sen Edward Furlong ei omien huumejuttujensa takia päätynyt elokuvaan mukaan ja se on kyllä harmi. Mutta kunpa tekijät olisivat löytäneet jonkun jolla olisi ollut edes samanlainen habitus. Stahl alkaa kyllä pikkuhiljaa loppua kohden toimia leffassa paremmin, mutta varsinkin elokuvan ensimmäinen puolisko on aika kiduttavaa katsottavaa kun Terminator 2sen kaikkien tuntemasta John Connor-habituksesta ei ole oikein mitään jäljellä. Connor tuntuu elokuvassa vain liian valtavalta ja ulkona kaikesta olevalta henkilöltä.

Terminator elokuvien luovat ideat ja paukut on aikalailla käytetty kahden alkuperäisen elokuvan jälkeen. Helvetin upea juttu näille. Mutta paska juttu kaikelle myöhemmin tulevalle. Yksi tylsimmistä asioista on elokuvan uusi pahis, Kristanna Lokenin näyttelemä T-1000... eiku T-X. Ja kamoon, kaikkihan me ollaan salaa haaveiltu että kunpa uusi Terminator olisi Lady, ihan vain ajassa matkustamiskohtauksensa takia. Ja tässä sitä sitten ollaan. Ongelma vain Lokenissa on... en oikein osaa tarkalleen täsmentää tätä. Mutta omaperäisyys ja kylmyys tuntuu täysin puuttuvan hahmosta. Lokenin roolisuoritus muistuttaa myös enemmän jotain pornoelokuvan parodiaa Terminatorista kuin kunnollista hahmoa. Lokken jopa poseeraa kokoajan kuin olisi mallaamassa Playboy-lehden valokuvaajalle. Kokoajan pitää vääntyillä eroottisesti vartalon kanssa ja kokoajan pitää tehdä mielihyvä-ilmeilyitä ja ääntelyitä. V*ttu, en halua pornolelua, haluan helvetin vaarallisen ja uhkaavan pahiksen! Hahmo on periaatteessa vain toisinto Robert Patrickin legendaarisesta T-1000-pahiksesta eikä oikein mitään muuta. En oikein tiedä mitä tekijöiden olisi pitänyt tehdä tämän sijasta. Ehkä castata rooli jotenkin vain erilaisella näyttelijällä, vaikka naispuolisella kehonrakentajalla tai jotain. JOTAIN mikä olisi antanut jotain omaa hahmolle.

Mutta se niistä haukuista. Outoa kyllä, mutta Terminator 3sen paras asia saattaa olla sen.... Käsikirjoitus. Tarina on todella suoraviivainen ja minimaallinen, mutta hyvin kerrottu. Se paljastaa juonenkäänteitä hyvin ja rakentaa ideaansa kuin huomaamattaan. Kirjoittajat tuntuvat ymmärtävän Cameronin Terminator-maailmaa varsin hyvin ja kolmas osaa yrittää selvästi olla turhan monimutkaisen rakentelun (*Köh* GENIFUCK *köh*) sijasta mahdollisimman suoraviivainen seikkailu. Asiaa pilaa ohjaaja Mostowin toteutus, sillä elokuva on ohjattu ja kuvattu kuin se olisi joku komedia, eikä pommin tikityksessä etenevä jännäri. Mutta hyvä käsikirjoitus on kuitenkin havaittavissa tämän alta.
Turhan lässynlässyn sijasta, elokuva virittelee juonijuttujaan jo samantien ja alkupuoli on varsin toiminnallinen ja pistää toiminnan tulemaan ensin ja vasta sitten aletaan keskittymään juoneen. Valitettavasti itse elokuva ei yhtään tajua että NYT PITÄISI LUODA TUNNELMAA kun sellaista tarinassa tapahtuu. Ensin elokuvan alku tarjoaa tunnelman sijasta komediaa. Ja kun Arnold lopulta paljastaa kaikkien aikojen twistin, eli että maailmanloppu on vain kahden tunnin päässä, niin pitäisi oikeasti kuulua Terminator elokuvien synkät tuomionpäivän kellot, mutta sen sijaan kohtaus etenee kuin Arnold lukisi ääneen ostoslistaa.

Vaikka toiminta on aika plaah eikä jää oikein mitenkään mieleen, on se silti isolla rahalla toteutettua ja näyttävää. Ohjaaja Mostow ei vain ole James Cameron, eikä luvassa ole oikein mitään mistä oikeasti voisi innostua. Loppufinaali on mukavan suoraviivainen ja onnistuu toiminnallaan TÄYDELLISESTI hämämään katsojaa siltä maalilta minne elokuva on itseään viemässä. Se yksi asia mistä en usko että kukaan voi sanoa mitään pahaa on elokuvan The Lopetus. Se on paras asia mitä tällä elokuvalla on tarjottavana. Muistan edelleen kun näin elokuvan teatterissa.... ja yhtäkkiä elokuva vain pysähtyy kuin seinään törmäten ja paljastaa suuren twistinsä. Se tulee todella komeasti ja viimeinen kohtaus on juuri oikein toteutettu, jotta tilanne tuntuu mahdollisimman armottomalta ja avuttomalta.

Itseasiassa elokuva tuo paljon mieleen Halloween H20n. Molemmilla on ajatuksella ja hyvin kasattu käsis, mutta toteutuksesta puuttuu John Carpenterin/James Cameronin ote.
Terminator 3 on vähän mauton ja lähes tunnelmaton elokuva, mutta siitä huolimatta hyvä keskitason Terminator-teos. Ja niin vammaista kuin se onkin, mutta verrattuna kaikkeen siihen mitä on tulossa tämän elokuvan jälkeen, tämä elokuva tuntuu vielä todella kovalta ja taidolla tehdyltä elokuvalta....

3/5
Avatar
Silence
 
Viestit: 932
Liittynyt: 01.03.2014 00:00
Paikkakunta: Turku

EdellinenSeuraava

Paluu Televisio ja elokuvat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa