DARK KNIGHT RISES (
2012)
Olen aina ollut katsojana mahdollisimman sivistynyt ja kohtelias elokuvaa kohtaan kun käyn elokuvateatterissa. Jos elokuva on hyvä viihdyttävä, seikkailen elokuvan mukana. Jos elokuva on huono, tyydyn korkeintaan tuhisemaan tai vääntyilemään penkissäni. Ja jos elokuva on aivan järkyttävän huono niin saatan korkeintaan valua penkissäni alaspäin ja pyöritellä turhautuneena silmiäni päässäni ja miettiä että "mitä teen täällä?".
Miksi kerron tämän? Siksi että en ole koskaan käyttäytynyt niin paskamaisen epäkohteliaasti mitään elokuvaa kohtaan kuin vuonna 2012 kun istuin teatterissa katsomassa Dark Knight Risesta. Nauroin paskamaista pilkkanaurua vedet silmissä, sillä en voinut uskoa sitä sekoilua mitä valkokankaalla tapahtui.
Olen nähnyt Riseksen tasan yhden kerran aikaisemmin, elokuvateatterissa 2012... mutta jostain syystä se on myös parhaiten koko trilogiasta minulla mielessäni. Jostain syystä paskat elokuvat jäävät aina parhaiten mieleen.
Dark Knight Rises on kaamea malliesimerkki siitä kun elokuva ratsastaa ihmisten mielissä täysin tuotemerkin, edellisen elokuvan ja sen tekijöiden maineella. Jos elokuvaa katsoo ilman näitä laseja niin alta paljastuu aivan järkyttävän huono (ja tyhmä) elokuva, joka on täysin levällään joka suuntaan ja ei toimi oikeastaan millään osa-alueella. Siis huh huh, luulin että muistin väärin, mutta elokuvan uusintakatsominen oli suorastaan absurdi kokemus.
Ollakseen Trilogian päätösosa, elokuva ei tunnu millään osa-alueella teokselta joka haluttiin tehdä koska oli loistava idea ja rakkaus aihetta kohtaan. Se on selvästi tehty koska tekijöillä oli sopimus kirjoitettuna trilogiasta ja piti jotain lätkäistä kasaan. Ja studio kaatoi rekka-autolla rahaa tuotantoon.
Vaikka pintapuolisesti elokuva vaikuttaa siltä kuin se olisi täynnä sisältöä ja visiota omaan tarinaansa, alta paljastuu kuitenkin vain edellisen elokuva toisinto.
Rises tuntuu tekevän juonellaan täsmälleen saman uudelleen kuin edeltäjänsä -mutta isommin, monimutkaisemmin ja tyhmemmin. Aivan helvetisti tyhmemmin.
Minkäänlaista fokusta tai yritystä huolella tehdystä kokonaisuudesta ei ole. Kaikki vain heitetään tehosekoittimeen ja oletetaan että homma toimii täydellisesti, kun edellinenkin elokuva sai palvoavan vastaanoton. Sori vaan, mutta tälläkertaa teillä ei kuollut pääosanäyttelijä kesken jälkituotannon, joten sympatiakortilla ei tälläkertaa pärjää.
Nolanilla on aina elokuvissaan täsmälleen sama ongelma: Kaikki on Näennäisesti kasassa. Kuin askarteluteipillä yhteen liitetyt paperit jotka huojuvat tuulessa. Eikä asiaa auta yhtään se että elokuva ei tunnu olevan tippaakaan kiinnostunut omasta nimikkopäähahmostaan (Batman siis), vaan tuntuu olettavan että terrorismi, pörssikurssit, amerikkalainen patriotismi, kansannousut ja kaupunkisodat ja hallitusten terroristineuvottelut ja ydinaseuhat ovat SE juttu mistä ns "realistiset" Batman-elokuvat on tehty.
Elokuvalla on kymmenen biljoonaa juonikuviota ja polkua menossa samaan aikaan eikä mistään tunnu saavan mitään otetta. Nolanilla on kaamea tapa tuoda elokuviinsa jokin juonielementti tai teema ja pukea se hahmojen muotoon. Ja leffa on tämän ansiosta aivan tukossa biljoonasta hahmosta jotka kaikki seisovat keskellä kuvaa ja odottavan saavansa paikkansa tarinassa. Varsinkin elokuvan ensimmäistä puoliskoa katsoessa mietin kokoajan että melkein joka toisen kohtauksen voisi leikata pois elokuvasta, sillä luvassa on vain turhaa lätinää ja ylimääräisiä sivujuonia joita elokuva ei todellakaan kaipaa.... siis jos elokuva ymmärtäisi kertoa tarinaa nimikkohahmonsa Batmanin kautta, eikä kohdella tätä kuin taakkana joka piti väkisin laittaa mukaan elokuvaansa.
Repesin nauramaan jo elokuvan aloittavassa lentokonekohtauksessa joka on aivan tarpeettomasti ylimonimutkainen stuntkohtaus vailla mitään tarkoitusta. Tärkeintä on suuri vain spektaakkeli. Tarinan järkevyydellä tai logiikalla ei ole mitään väliä.
Kaikki tuntuvat palvovan näitä elokuvia koska ne ovat superrealistinen versio Batmanista. Mutta se mikä saattoi olla vielä Beginsissä kiehtovaa on nyt kokonaan poissa.
Dark Knightiä ja Risestä katsoessa mietin vain kahta asiaa:
a) Mitä helvetin hienoa on muka superrealistisessa Batmanissa joka tuntuu lähinnä pelleltä sukelluspuvussa ja taistelee pahiksia vastaan kadulla, keskellä päivää?
ja
b) Onko joku nähnyt Risestä? Se on niin kaukana realismista kuin olla ja voi. Jopa Batman & Robin on realistisempi. Enkä edes vinoile kun sanon tuon.
Käsikirjoittajien näkemys tarinan kertomiseen tuntuu olevan että jos jotain Kertaalleen sanoo/tekee ääneen elokuvassa, niin sitten Asiat ovat Niin, eikä mitään tarvitse kyseenalaistaa tai perustella. Se on Nolanin Dark Knight Rises aikalailla tiivistettynä. Asioita vain tapahtuu. Asioita vain pakotetaan tapahtumaan. Älä vain kyseenalaista minkään loogisuutta. Tämän on tehnyt nero jonka vertaista ei ole. Kaikki on upeaa. Eteenpäin.
Elokuvaa vaivaa myös aika tunnoton toteutus aikalailla kaikessa mikä pitäisi olla hektistä ja jännittävää. Toiminta on enimmäkseen aika tasapaksua, tunnotonta ja yhdestä korvasta sisään menevää ja toisesta ulos tulevaa. Eikä asiaa auta todella tasapaksu kuvaus joka tuntuu luottavan lähinnä yhteen kuvakokoon kaikissa kohtauksissa, tapahtui mitä tahansa. Elokuvan puolivälissä oleva Mortal Kombat Banen ja Batmannin välillä on varmasti se positiivisin ja brutaalein toimintahetki koko elokuvassa. Mutta yleisesti ottaen elokuva on suorastaan tuskastuttavan tunnoton väkivallan ja erityisesti väkivallan seurausten osalta. Ikinä ei ole tunne että kukaan kuollessaan kuolee vaan tunnottoman ja verettömän PG-13 -jenkkimenon ansiosta jokainen tappo tuntuu sellaiselta oudolta hämmennykseltä että "Häh kuoliko se... nukahtiko vain, kun kerran tuosta vaan putosi lattialle makaamaan?"
Minua vaivasi jo vuonna 2008 Dark Knightissa se että se pudotti kokonaan pois Beginsin ruosteisen ruskean goottivisuaallisuudet ja varjot ja alkoi tehdä lähinnä jotain ohjaaja Michael Mannin tyylistä rikosthrilleriä, missä melkein tuntui siltä että sen nimikkohahmo Batman oli hahmo joka oli lähinnä lätkäisty mukaan tarinaan pakosta, eikä siksi että tekijät olisivat olleet kiinnostuneet tekemään Batman-elokuvaa.
Rises pistää edeltäjäänsäkin pahemmaksi näissä asioissa. Batman on lähes kokonaan poissa omasta elokuvastaan, eikä edes tapahtumapaikkana oleva "Gotham" tunnu enää miltään muulta kuin tavallisen arkiselta New Yorkilta, missä about kaikki sijoittuu keskelle Päivää. Haloo... tämän pitäisi olla Batman-elokuva? Elokuvan keskiössä on jonkinlainen outo kansannousu-fantasia missä pahistemme kiihottamat kansalaiset nousevat kodeistaan ja syöksevät rikkaat vallasta ja pitävät bileitä kunnes ydinpommi räjäyttää kaiken... Ja kaikille tämä on ihan... ok?
Tuijotan vain elokuvaa hämmentyneenä että mitä se oikein yrittää sanoa? Miksi kukaan suostuisi sekunniksikaan mihinkään mitä pahikset yrittävät? Kaiken vain oletetaan toimivan koska niin on kirjoitettu käsikseen. Piste. Aivan kuten Dark Knightissä, myöskään Rises ei missään vaiheessa anna minkäänlaista kuvaa Gothammista, sen todellisesta olotilasta tai ihmisten kärsimyksistä ja rikkaiden eliittien övereistä menoista, joka johtaisi yhtään mihinkään kansan keskuudessa. Jopa "köyhiä taviksia" edustavat Gordon-Levitin ja Hathawayn hahmot tuntuvat olevan kovasta "minulla on aivan kaamea menneisyys"-valituksesta huolimatta ihan tavallisia terveen yhteiskunnan edustajia, jotka ovat aina pukeutuneet tyylikkäästi. Aivan kuten Dark Knight, myös Rises vain luottaa siihen että kun joku huutaa "Kaikki on niin kamalaa"-asian ääneen jostain sivulta, niin asia on sillä selvä ja kaikki on todella synkkää ja epätoivoista... mutta elokuvaa katsoessa kaikki näyttää ihan normaalilta nykypäivän New Yorkilta missä kaikki oli ihan hyvin kunnes tuo yksi sekopää ilmestyi toteuttamaan suunnitelmaansa.
Ja suurin ongelma kaikkeen on se että elokuvan ohjaaja Christopher Nolan EI OLE KOVIN HYVÄ ELOKUVATEKIJÄ. Joo, uskomatonta mutta totta. Mies on keskikastia jolla on hyviä ideoita ja näppäriä konsepteja mutta ymmärrys asioiden toteutuksesta on usein todella autistisen palikkamaista. Miehen elokuvat tuntuvat toimivan parhaiten kun ne ovat pieniä, mutta mitä isompi niin sitä kaameammin miehen kökköys paljastuu. Kaikki tuntuvat pitävän Nolania Kubrickin veroisena mestarina vaikka eivät olisi miehen elokuvia edes nähneet. Ongelma vain on että... Nolanin suuruus perustuu yhteen ainoaan asiaan: Heath Ledger kuoli näyteltyään legendaarista sarjakuvapahista Jokeria ja niin elokuvasta kuin se tekijästä tuli tämän traagisen tapahtuman johdosta arvostettuja suuruuksia joiden kaikki teokset ovat mestariteoksia automaattisesti. Ei Nolan mikään toivoton tapaus ole, Inception on kiehtova leffa ongelmistaan huolimatta ja superkiehtova thrilleri Memento on nyt ja aina yksi omista suosikeistani.
Riseksessä Nolan tuntuu vain saapuneen jonkinlaiseen tilaan (aivan kuten Hideo Kojima nykyään) missä mies tiedostaa oman suuruutensa ja kuinka uskomatonta jokainen siveltimenveto on. Mutta tällä menolla syntyy lähinnä nolon kökköjä hetkiä jotka eivät tee ollenkaan tarpeeksi työtä ollakseen voimakkaita. Eniten Nolanin laiska elokuvantoteutus sattuu draaman huippukohtina kun tekijät käyttäytyvät kuin olisivat tekemässä suurimmista suurinta eeppistä hetkeä, mutta elokuva tuntuu avuttoman kököltä ja todella vähän minkään vaikuttavan eteen asioita tekevältä pökäleeltä.
Kun suuri shokkitwisti tapahtui, nauroin lähinnä vedet silmissä kun muistelin kohtauksen parodiaa:
https://www.youtube.com/watch?v=Rt07rT5kNWUPitäisi kai puhua näyttelijöistäkin jotain, mutta en voi tehdä sitä puhumatta ensin elokuva dialogista. Kaikilla hahmoilla on kokoajan menossa aivan hirveitä monologeja tilanteista ja lässynlässyn edestakaisin vatvomista ilmiselvistä asioita ja dialogin muodossa olevia jatkuvia recappauksia edellisestä elokuvasta. Ja elokuva on lähinnä kohtaus kohtauksensa perään tilanteita missä kaksi hahmoa seisovat vastakkain ja pitävät näitä puheita keskenään. Pilkallisessa mielessä suosikkejani olivat vaarallista uhkaa luovat monologit jotka tuntuivat "onnistuvan" yrityksissään vain koska Hans Zimmer pauhauttaa hypetysmusaansa kokoajan taustalla täydellä teholla. Usein katsoin elokuvaa ja mietin että jos tämän eeppisen pauhatuksen ottaa pois taustalta, niin kohtaus tuntuu aivan avuttoman nololta, kiitos järkyttävän puisen dialogin. Tykkään kyllä siitä Banen mieskuoro-teemamusasta mutta oikein mitään muuta sanottavaa ei kyllä ole.
Kuten jo ylempänä kirjoitin, elokuva on ihan tukossa miljoonasta näyttelijöistä ja lopputulos on että kaikki vain ovat elokuvassa, eikä kukaan oikein erotu edukseen sillä käsikirjoitus on ihan plaah ja Nolanin käsissä näyttelijät tuntuvat vain lausuvan dialoginsa ääneen. Morgan Freeman saattoi olla ainoa joka sai dialogin toimimaan huolettomasti suussaan. Toisille on tarjolla lähinän turhauttavia keskusteluita keskusteluiden perään ja turhanpäiväisiä sivujuonia jotta elokuva varmasti tuntuisi isolta ja eeppiseltä.
Joseph Godron-Levitt on varsin hyvä mutta hahmo on kökön käsikirjoituksen vanki.
Sarjan vakkarit Michael Cocaiini ja Gary Oldman lähinnä unohtuvat kokonaan kuvioista. Ja Caine saa muutenkin yhden elokuvan kököimmistä sivujuonikuvioista kantaakseen...
Marion Cotillard ja Anne Hathaway lähinnä käväisevät kuvissa. Ja luoja sentään miten nololta Hathaway näyttää kissanaisen naamiaisasussaan. Eikö yhtään mitään parempaa muka keksitty?
Muut hahmot hukkuvat turhanpäiväisiin sivujuoniin ja muutenkin vain edustavat sivujuonia, ollen näin aivan yhdentekeviä.
Tarinan pahiksesta Banesta ei oikein ole hirveästi mitään sanottavaa. Hahmo on sellainen että periaatteessa kuka vain voisi olla naamion takana tekemässä roolisuoritusta. Roolia näyttelevä Tom Hardy sentään vähän saa persoonallisuutta hahmoon ääntään monipuolisesti käyttämällä ja miehen tapa rytmitellä dialogiaan tekee hahmosta ehdottomasti kiinnostavimman koko leffassa. Itseäni kyllä häiritsee ihan hemmetisti se että ääni ei koskaan tunnu tulevan Banesta vaan se on miksattu niin että aivan kuin jollain olisi kännykän speekkeri päällä jossain.
Säästin Christian Balen viimeiseksi, sillä niin teki myös elokuva. Niin Batman kuin Bruce Wayne on hädintuskin omassa elokuvassaan mukana. Jos tämä ei ole hälyttävä sireeniääni siitä että jotain on vakavasti vialla, niin en tiedä että mikä. Balella ei ole juuri mitään tekemistä koko elokuvan aikana, sillä Batman tuntuu ylimääräiseltä sivuhahmolta omassa elokuvassaan, eikä hahmoon ole panostettu oikeastaan ollenkaan. Bruce Waynen hahmolla on kourallinen kohtauksia elokuvassa ja tuntuu kuin noppaa heittäen olisi päätetty minkälaisena Bale hahmoaan milloinkin näyttelee.
Dark Knight Rises on elokuva joka ratsastaa täysin edeltäjänsä maineella ja yrittää korvata oman ideattoman sisältönsä tunkemalla itsensä täyteen vaikka mitä, mutta ollen silti aivan tyhjä elokuva. Ja nolo. Helvetin nolo. Ja Batman-elokuva, joka unohtaa olevansa Batman-elokuva. Melkein kolme tuntia kestoa ja niistä ainakin puolet oli liikaa.
2-/5
Jotain sieltä toisesta multiuniversumista on tännekin eksynyt, Highlander onkin ihan totisinta totta täällä meidän maailmassamme. Elokuva toimii ihmeen hyvin ja vaikka ehkä Lambertin hahmo aavistuksen etäiseksi jäi, on tämä leffa kyllä vahvasti plussan puolella. Elokuva näyttää pirun hyvältä ja valaistukseen varjoineen kiinnitin erityistä huomiota. Just sellainen leffa, joka osaa ottaa itsensä just sopivan vakavasti unohtamatta huumoria. Queenin musiikit tuntui hämmentäviltä, mutta kyllä ne kappaleet on hiton kovia. Tunteellisissa kohtauksissa tuli oikeasti tippa linssiin. 
Näissä vanhoissa elokuvissa tällainen kuvasto on iljettävämpää, kun kaikki on todenmukaisempaa ja tuolloin ei näyttelijöitäkään Italiassa ole kohdeltu välttämättä aivan silkkihansikkain. Herää usein tällaisia elokuvia katsellessa kysymys, että miten kukaan haluaa edes esittää näitä rooleja? Kyllä metoo huutaisi punaisena.