Pelit yleisesti

[Silence]

Oho, holy sheet...



Retro-konsolivalmistaja Analogue julkaisee Nintendo 64-konsolista uuden, modernin version joka pyörittää kaikkien aluekoodien pelejä, 4K resoluutiolla, nykypäivän monitoreissa/tvssä ja vielä uudistettu ohjain.
Ja ei, nyt ei ole aprillipäivä.

https://respawn.fi/n64-konsolista-julkaistaan-uusi-modernisoitu-versio-joka-toistaa-alkuperaiset-pelikasetit-4k-resoluutiolla/
https://www.youtube.com/watch?v=OFTzkgVY0ug

[Gigante]

Oho, holy sheet...



Retro-konsolivalmistaja Analogue julkaisee Nintendo 64-konsolista uuden, modernin version joka pyörittää kaikkien aluekoodien pelejä, 4K resoluutiolla, nykypäivän monitoreissa/tvssä ja vielä uudistettu ohjain.
Ja ei, nyt ei ole aprillipäivä.

https://respawn.fi/n64-konsolista-julkaistaan-uusi-modernisoitu-versio-joka-toistaa-alkuperaiset-pelikasetit-4k-resoluutiolla/
https://www.youtube.com/watch?v=OFTzkgVY0ug

Ei ole kovin pitkä aika kun tuumailin discordissa, josko N64:sta ilmaantuisi ns. "Kloonikonsoli" kuten NESistä ja SNESistä. Nyt ei olisi se enää pelkkää tuumailua. Mikäli vaan saapuu käyttämiini verkkokauppoihin, niin ostoon menee.

[Silence]

Nintendo 64n pelien PC-porttaus jatkuu. Tälläkertaa on vuorossa Starfox 64, eli meilläpäin Lylat Wars 64, joka on saanut fanikäännöksen pclle nimellä Starship 64.

https://www.androidauthority.com/star-f ... t-3510973/
https://www.youtube.com/watch?v=jR81iD3LVbQ
https://github.com/HarbourMasters/Stars ... tag/v1.0.0

Projektista vastaa pari vuotta sitten Ocarina of Timen pclle Ship of Harkinian-nimellä tuonut poppoo.

[Joni Ahonen]

https://www.youtube.com/watch?v=hfj6FBLZxsg

Oho! Uusi 2D-toimintapeli Terminaattorista julkistettiin yllättäen, joka perustuu niihin kahteen oikeaan leffaan. Nyt on selvästi olleet fanit tekemässä.

Toivottavasti olisi muutakin kuin aivotonta Contra -menoa. Näyttää kyllä kivalta.

[Silence]

PELIT-lehti ja PELAAJA-lehti yhdistyvät:
https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/e5296944-7c56-400a-ab95-b10003dec370
https://yle.fi/a/74-20154728

Huh, yhden aikakauden loppu...

Btw, 24 vuotta sitten Pelit-yhdistyi Peliasema-lehden ja Konsoli Pelaaja-lehden kanssa.

[Joni Ahonen]

PELIT-lehti ja PELAAJA-lehti yhdistyvät:
https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/e5296944-7c56-400a-ab95-b10003dec370
https://yle.fi/a/74-20154728

Huh, yhden aikakauden loppu...

Btw, 24 vuotta sitten Pelit-yhdistyi Peliasema-lehden ja Konsoli Pelaaja-lehden kanssa.

Tiistaina sain jo kuulla tästä ja vasta tänään lehti saapui. Iso yllätys, josta eivät edes Pelaajan väkikään nähtävästi tiennyt mitään kuukausi sitten, kun edelleen lehden tilausta kaupiteltiin huhtikuun alussa ja edes uusin numero ei kannessa tästä ilmoittele sen koommin. Lehden tilaajana 15 vuotta olen ollut ja sitä ennen irtonumeroita ostellut, joten tiedän jo aika hyvin kuinka lehden levikki alkoi hiipua merkittävästi 2015 tienoilla. Lopulta koko puljua pidettiin pystyssä ties millä tilaajien toimintatonneilla, Sony -uutisilla ja pari vuotta sitten alkoi ilmestymään kahdesti vuoteen digitaalinen numero, josta kukaan tilaaja ei tykännyt ollenkaan. Itsellä ne jäivät helposti lukematta ja edelleen tammikuun numero odottaa korkkaamista.


On mieletön saavutus että Suomen kokoisessa maassa parikymppiset pelimiehet onnistuvat 2000-luvun alussa perustamaan näin pitkäikäisen lehden, kun vankkumaton Pelit istui valtaistuimella toista vuosikymmentä ja samalla ilmestyi Pelimestaria sekä jopa Tiltillekin oli oma lehtensä. Pelaaja onnistui 23 vuotta ilmestymään tasaisesti ja vakiinnuttamaan asemansa sinä toisena isona pelilehtenä Suomessa, joka erosi Pelitistä selkeästi. Vaikka lehti oli selvästi vähemmän lahjakkaiden kirjoittajien tuottama sellaisella nuoremmalla otteellaan (eikä ehkä aina ihan sillä hyvällä tavalla), oli kiva nähdä kuinka Pelaaja kehittyi ja muuttui vuosien aikana. Vaikka huhuja kuulinkin joskus maksetuista sivuista ja keskeneräisten pelien arvosteluista, joille lätkäistiin 10/10 -leimoja ja Niko Nirvikin sivalsi kolumneissaan Pelaajaa aikoinaan aika ikävästikin, Pelaaja piti oman tyylinsä ja siinä oli paljon laadukasta tavaraa.

Instagrammissa jo kerroinkin tästä, kuinka Pelaajaan liittyy minun yksi rakkaimmista kesälomamuistoistani, joka myös kertoo muinaisesta ajasta. Kun vielä E3-messut olivat kesän kohokohta, vuonna 2005 heinäkuun Pelaajan mukana tuli dvd, jossa oli kooste messuista ja runsaasti pelitrailereita. Pyöräilin 15-vuotiaana Savonlinnaan kotoa maalta ostamaan irtonumeroa 90 kilometrin takaa ja oi sitä tunnetta, kun meille oli juuri hankittu dvd-soitin ja pääsin katsomaan illalla väsyneenä kotiin palatessani kauan odottamaani Twilight Princessin uusinta traileria tältä kiekolta. Youtube oli vasta helmikuussa perustettu eikä netistä juuri pelivideoita paljon nähnyt, mutta eipä meillä edes tietokonetta kotona ollut tuolloin. Nykyisin peleistä näkee koko pelin lopputeksteihin asti jo ennen julkaisua, toista se oli ennen, jolloin pelilehdet olivat se ainoa keino nähdä hienoja kuvakaappauksia uusista peleistä.


Pelaaja oli iso osa lukuelämääni 20 vuoden ajan. Tavallaan sääli kun loppuu, mutta kitkuttamista tuo olisi ollut. Tilaajamääriä ei saa enää mistään nähtävästi tietää kuten entisvanhaan, mutta hyvä että Pelit saa näin tukevasti lisää lukijoita ja jaksaisi ilmestyä vielä vuosikymmenen. Taitaa olla yksi maailman pitkäikäisimmistä pelilehdistä, ellei jo pitkäikäisin...?

Hieno saavutus, Pelaaja.

[Silence]

PELIT-lehti ja PELAAJA-lehti yhdistyvät:
https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/e5296944-7c56-400a-ab95-b10003dec370
https://yle.fi/a/74-20154728

Huh, yhden aikakauden loppu...

Btw, 24 vuotta sitten Pelit-yhdistyi Peliasema-lehden ja Konsoli Pelaaja-lehden kanssa.

Tiistaina sain jo kuulla tästä ja vasta tänään lehti saapui. Iso yllätys, josta eivät edes Pelaajan väkikään nähtävästi tiennyt mitään kuukausi sitten, kun edelleen lehden tilausta kaupiteltiin huhtikuun alussa ja edes uusin numero ei kannessa tästä ilmoittele sen koommin. Lehden tilaajana 15 vuotta olen ollut ja sitä ennen irtonumeroita ostellut, joten tiedän jo aika hyvin kuinka lehden levikki alkoi hiipua merkittävästi 2015 tienoilla. Lopulta koko puljua pidettiin pystyssä ties millä tilaajien toimintatonneilla, Sony -uutisilla ja pari vuotta sitten alkoi ilmestymään kahdesti vuoteen digitaalinen numero, josta kukaan tilaaja ei tykännyt ollenkaan. Itsellä ne jäivät helposti lukematta ja edelleen tammikuun numero odottaa korkkaamista.


On mieletön saavutus että Suomen kokoisessa maassa parikymppiset pelimiehet onnistuvat 2000-luvun alussa perustamaan näin pitkäikäisen lehden, kun vankkumaton Pelit istui valtaistuimella toista vuosikymmentä ja samalla ilmestyi Pelimestaria sekä jopa Tiltillekin oli oma lehtensä. Pelaaja onnistui 23 vuotta ilmestymään tasaisesti ja vakiinnuttamaan asemansa sinä toisena isona pelilehtenä Suomessa, joka erosi Pelitistä selkeästi. Vaikka lehti oli selvästi vähemmän lahjakkaiden kirjoittajien tuottama sellaisella nuoremmalla otteellaan (eikä ehkä aina ihan sillä hyvällä tavalla), oli kiva nähdä kuinka Pelaaja kehittyi ja muuttui vuosien aikana. Vaikka huhuja kuulinkin joskus maksetuista sivuista ja keskeneräisten pelien arvosteluista, joille lätkäistiin 10/10 -leimoja ja Niko Nirvikin sivalsi kolumneissaan Pelaajaa aikoinaan aika ikävästikin, Pelaaja piti oman tyylinsä ja siinä oli paljon laadukasta tavaraa.

Aina olen Pelit vs Pelaaja lehtien taistelussa kallistunut Pelitin suuntaan ihan vain sen jalat maassa-menon takia. Arvostelut ja artikkelit tuntuvat paljon kypsemmiltä ja maanläheisimmiltä. Pelaaja on aina ollut vähän liian pintapuolisen jenkkimäinen lehti itselleni vaikka irtonumeroita onkin tullut vuosien saatossa ostettua monia. Ysärin lopussa ja uuden vuosituhannen alussa suomessa oli useita ns "käännöslehtiä" jenkkilästä ja Pelaaja tuntui aina vähän liikaa sellaisen lehden omalta suomitulkinnalta.
Pelaajan olemassaoloa kyllä jään kaipaamaan ihan jo siksikin että Aina on hyvä olla vaihtoehtonäkökulma Pelitille kun uutuuspelejä ilmestyy. Mutta 23 vuotta pelilehteä on kyllä kunnioitettava saavutus mihin harva pystyy edes isossa maailmassa.

Pelitilläkin on ollut näitä heikkoja vuosia kuten 2010 vaihde missä tuntui että varsinkin lehden taitto (ulkoasu) oli niiiin pelkistetty apple-look valtavalla tekstimäärällä ja olemattomalla määrällä kuvitusta että melkein ällötti selata lehteä. Nykyään Pelitin suunta on ollut enemmän ysärin ajan monipuolisuudessa vaikka pelottaa miten reunalla sekin lehti tuntuu kiikkuvan kun katsoo ensimmäisen sivun credittilistaa missä melkein kaikki lehden tekijät on ulkoistettu avustajiksi....

[Joni Ahonen]

PELIT-lehti ja PELAAJA-lehti yhdistyvät:
https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/e5296944-7c56-400a-ab95-b10003dec370
https://yle.fi/a/74-20154728

Huh, yhden aikakauden loppu...

Btw, 24 vuotta sitten Pelit-yhdistyi Peliasema-lehden ja Konsoli Pelaaja-lehden kanssa.

Tiistaina sain jo kuulla tästä ja vasta tänään lehti saapui. Iso yllätys, josta eivät edes Pelaajan väkikään nähtävästi tiennyt mitään kuukausi sitten, kun edelleen lehden tilausta kaupiteltiin huhtikuun alussa ja edes uusin numero ei kannessa tästä ilmoittele sen koommin. Lehden tilaajana 15 vuotta olen ollut ja sitä ennen irtonumeroita ostellut, joten tiedän jo aika hyvin kuinka lehden levikki alkoi hiipua merkittävästi 2015 tienoilla. Lopulta koko puljua pidettiin pystyssä ties millä tilaajien toimintatonneilla, Sony -uutisilla ja pari vuotta sitten alkoi ilmestymään kahdesti vuoteen digitaalinen numero, josta kukaan tilaaja ei tykännyt ollenkaan. Itsellä ne jäivät helposti lukematta ja edelleen tammikuun numero odottaa korkkaamista.


On mieletön saavutus että Suomen kokoisessa maassa parikymppiset pelimiehet onnistuvat 2000-luvun alussa perustamaan näin pitkäikäisen lehden, kun vankkumaton Pelit istui valtaistuimella toista vuosikymmentä ja samalla ilmestyi Pelimestaria sekä jopa Tiltillekin oli oma lehtensä. Pelaaja onnistui 23 vuotta ilmestymään tasaisesti ja vakiinnuttamaan asemansa sinä toisena isona pelilehtenä Suomessa, joka erosi Pelitistä selkeästi. Vaikka lehti oli selvästi vähemmän lahjakkaiden kirjoittajien tuottama sellaisella nuoremmalla otteellaan (eikä ehkä aina ihan sillä hyvällä tavalla), oli kiva nähdä kuinka Pelaaja kehittyi ja muuttui vuosien aikana. Vaikka huhuja kuulinkin joskus maksetuista sivuista ja keskeneräisten pelien arvosteluista, joille lätkäistiin 10/10 -leimoja ja Niko Nirvikin sivalsi kolumneissaan Pelaajaa aikoinaan aika ikävästikin, Pelaaja piti oman tyylinsä ja siinä oli paljon laadukasta tavaraa.

Aina olen Pelit vs Pelaaja lehtien taistelussa kallistunut Pelitin suuntaan ihan vain sen jalat maassa-menon takia. Arvostelut ja artikkelit tuntuvat paljon kypsemmiltä ja maanläheisimmiltä. Pelaaja on aina ollut vähän liian pintapuolisen jenkkimäinen lehti itselleni vaikka irtonumeroita onkin tullut vuosien saatossa ostettua monia. Ysärin lopussa ja uuden vuosituhannen alussa suomessa oli useita ns "käännöslehtiä" jenkkilästä ja Pelaaja tuntui aina vähän liikaa sellaisen lehden omalta suomitulkinnalta.
Pelaajan olemassaoloa kyllä jään kaipaamaan ihan jo siksikin että Aina on hyvä olla vaihtoehtonäkökulma Pelitille kun uutuuspelejä ilmestyy. Mutta 23 vuotta pelilehteä on kyllä kunnioitettava saavutus mihin harva pystyy edes isossa maailmassa.

Pelit on aina ollut se ykkönen, jossa enemmän kiinnostavia artikkeleita ja arvostelut syvääluotaavampia. Tosiaan tuo 2010-luku ei ollut omakaan suosikkiaika, etenkin kun lehdestä poistettiin vuosiksi myös hyvää- ja huonoa -yhteenvetolaatikot ja en ikinä pitänyt lehden uudesta Pelit -logosta. Olin niin iloinen kun palasivat vanhaan pari vuotta sitten. Tuossa yksi viikonloppu selasin vanhoja Pelitejä ja hämmästelin kuinka pientä ja ohutta fontti niissä olikaan. Tosi kiva kun suurensivat sitä.

Pelaaja parani huimasti 2006 syksyllä, kun lehti isoni ja koki radikaalin muutoksen alun aika käppäsestä taitosta. Edelleen mielessäni on vahvasti se kansi, jossa Perfect Dark Zeron punatukkainen Joanna poseeraa ja tulevasta Xbox 360 -tehokoneesta on juttua sekä mystisestä teräväpiirrosta.

Pelitin ylivoimaisesti paras ja itselleni nostalgisin aika sijoittuu vuosiin 2002-2006, joista etenkin 2003-2004 on ne kunkkunumerot. Tuolloin Pelit alkoi käsittelemään myös konsolipelejä ja lehden taitto oli aivan mahtavan komeaa, mutta myös todella selkeää ilman kikkailuja, toisin kuin 2010-luvulla oli välillä. Mulle jo pelkästään se miten eri konsoleiden pisteboxit olivat koodattu eri värein (Nintendo keltainen, Sony sininen, Xbox vihreä, PC punainen), oli ja on edelleen mannaa silmille. Edelleen luen noita numeroita nostalgiapähinöissäni ja Marko Ahosen leffapalstaa, jonka menetys oli iso... öh menetys.

Nykyinen Pelit on palannut tähän vanhempaan tyyliin, mutta taitto on välillä aivan karseaa, kun tekstiä on pilkottu aivan naurettavan pieniin laatikoihin ja kuvien kokoa kasvatettu yli tarpeen. Maaliskuun numerossa oli tällä tavoin keinotekoisesti kasvatettu sivumäärää, joka näytti todella köykäiseltä. Toivottavasti toukokuun lehti saa tästä yhdistymisestä runsautta lisää.

Pelitin arvostelijoista täytyy sekin sanoa, että Pelaajassa itse en juuri koskaan huomannut kamalasti eroa sen suhteen kuka pelin arvosteli, mutta Pelitissä eri kirjoittajien tyyli ja maku oli selvästi näkyvissä. Aleksandr Manzos oli suosikkini näistä tuoreemmista, joka tykkäsi just sellaisista Joni Ahosmaisista peleistä ja jutuista, joita kukaan muu ei koskaan huomioinnut. Sääli kun hän lähti lehdestä. Onneksi avustajiksi on löydetty hyvää väkeä ja Wallu jatkaa sarjispalstaa, vaikka sen istuvampi osuus on jäänyt 2000-luvun alkupuolen paikkeille.

[Silence]

Pelit on aina ollut se ykkönen, jossa enemmän kiinnostavia artikkeleita ja arvostelut syvääluotaavampia. Tosiaan tuo 2010-luku ei ollut omakaan suosikkiaika, etenkin kun lehdestä poistettiin vuosiksi myös hyvää- ja huonoa -yhteenvetolaatikot ja en ikinä pitänyt lehden uudesta Pelit -logosta.

Ymmärrän kyllä miksi poistettiin, sillä itsekkään en tykkää niistä. Ihmisillä on paha tapa tuijottaa vain kyseistä laatikkoa sekä isona vieressä olevia pisteitä, eikä käydä läpi oikeaa tekstiä mitä lukiessa voi paljastua että 75 pistettä saanut pelikin voi olla oikeasti todella hyvä pelitapaus.

Pelitin ylivoimaisesti paras ja itselleni nostalgisin aika sijoittuu vuosiin 2002-2006, joista etenkin 2003-2004 on ne kunkkunumerot. Tuolloin Pelit alkoi käsittelemään myös konsolipelejä ja lehden taitto oli aivan mahtavan komeaa, mutta myös todella selkeää ilman kikkailuja, toisin kuin 2010-luvulla oli välillä.

Pelit teki todella näppärän uudistuksen Joulukuussa 2001 kun muuttui... tai siis Kehittyi Pc-pelien lehdestä Videopelilehdeksi. Ajat olivat muuttuneet ja miksi tehdä omaa lehteä Pclle ja toista lehteä Konsoleille kun voidaan laittaa kaikki samaan? Niin itsestäänselvyys nykyään, mutta silloin vielä uudistus johon oikein kukaan ei halunnut mennä. Plus ihq paksu pelilehti jota oli ja on ihana selata nostalgiassa edelleen.

Pelitin arvostelijoista täytyy sekin sanoa, että Pelaajassa itse en juuri koskaan huomannut kamalasti eroa sen suhteen kuka pelin arvosteli, mutta Pelitissä eri kirjoittajien tyyli ja maku oli selvästi näkyvissä.

Kyllä! Tämä. Tätä olen itsekkin aina pohtinut vuosien saatossa. Pelitiä lukiessa voi pelkästään jo arvostelun tekstiä lukiessa tunnistaa kirjoittajan. Tuntuu muutenkin että Pelitissä lehden ohjeistus kirjoittajille on aina ollut että antakaa omien ajatusten ja tuntemusten näkyä (ja mitä olen ymmärtänyt niin toimitus itsekkin välillä editoi arvostelijoiden tekstejä hieman rennommiksi) eikä lähdetä juoksemaan ennakohypen mukana. Kun taas Pelaajan teksti on usein tyyliltään juuri sellaista virallista komitean tekemää tekstiä että varmasti julkaisijoilta tai mainostajilta ei tule huomautuksia ja pyritään antamaan ennakkohypen mukainen arvostelu pelistä.
Mutta muutenkin Pelit on aina ollut varsin hengittävä pisteytyksiltään eikä lähtenyt Pelaajan tyliin huutamaan täysiä kymppipisteitä kuumalle pelitapaukselle vain siksi että pelin ennakkohypekin sitä on jo viimeisen vuoden valmistellut pelille.

Aleksandr Manzos oli suosikkini näistä tuoreemmista, joka tykkäsi just sellaisista Joni Ahosmaisista peleistä ja jutuista, joita kukaan muu ei koskaan huomioinnut. Sääli kun hän lähti lehdestä. Onneksi avustajiksi on löydetty hyvää väkeä ja Wallu jatkaa sarjispalstaa, vaikka sen istuvampi osuus on jäänyt 2000-luvun alkupuolen paikkeille.

Manzos oli kyllä erinomainen lisäys Pelittiin. Välillä nauroin itsekseni että heppu oli kuin hipsteriversio itsestäni jos olisin hakenut aikoinaan avustajaksi lehteen, kun fellow Turkulaisena arvosteli ja kirjoitteli juuri sellaisia peleistä mistä itsekkin tykkäsin.