PROMETHEUS (
2012)
Vuosikausia 2000-luvulla pyöri huhut Alien 5-elokuvasta. Sitten se alkoi muodostua esiosaksi Alieneille. Lopulta alkuperäisen elokuvan tehnyt maestro Ridley Scott oli saatu puikkoihin ja palamaan genren pariin minkä merkittävimmät teokset mies itse loi vuosikymmeniä aikaisemmin. Ei ole montaa elokuvaa mitä olen koskaan odottanut kiinnostuneena. Tosin Avatarista oppineena odotin Prometheusta aika maltillisen hermostuneena. Mutta mikäpä nyt voisi mennä pieleen kun yksi Alien-sarjan isähahmoista palaa tekemään esiosaa mestariteokselleen.......
Elokuva on ehkä myyty niin katsojille kuin studiollekkin "Alien Prequelina", mutta tämä ei kuitenkaan ole mikään Alien esiosa. Prequel on ehkä ollut alkuperäinen lähtökohta, mutta leffa on kasvanut nopeasti aivan eri suuntaan. Ohjaaja Ridley Scottia selvästi kiinnostaa enemmän kiehtova salaliittoteoria "Ancient Astronauteista", eli avaruudesta Maahan tulleista muukalaisista, jotka ohjastivat ihmiskuntaa rakentamisessa ja kehittymisessä. Alkuperäisestä Alien-aiheesta on leffassa ehkä 5-7% jäljellä... ja rehellisesti sanottu olen vain helpottunut mitä enemmän etäisyyttä tämä elokuva Alienista ottaa. Kaikki ne jäljellä olevat yhteydet legendaariseen Mestariteokseen vuodelta 1979 on juuri niitä kysymyksiä ja yksityiskohtia mitä minkään elokuvan ei koskaan olisi edes pitänyt alkaa kysellä. Kuka oli sen salaperäinen Space jocey? Mistä se saapui? Miksi saapui? Mikä oli tämä outo hevosenkenkä-alus? Mistä alien-munat tulivat? Kuka ne valmisti, miksi ne valmistettiin....? Oikeastaan mitään vastauksia ei saada, ja ne vastaukset mitä saadaan, ovat että "Kokoajan olikin kyse MEISTÄ! Ihmisistä!". Se jotain mikä oli aivan uskomattoman hienoa alkuperäisessä Alienissa, missä rahtialuksen miehistö löytää ehkä tuhansia vuosia planeetalla lojuneen aluksen, sen kuolleen pilotin ja ruumasta hirviön.... onkin nyt selitetty hollywoodin tusinapaskalla juoniratkaisulla: "Kokoajan oli kyse meistä ihmisistä!". Luoja sentään... Juuri tämän takia vihaan ja pelkään elokuvien ja pelienkin esiosia: Kun on aika alkaa keksiä ratkaisuja, niin ratkaisuna on aina ne helpoimmat vaihtoehdot ja väkinäiset juonilankojen yhdistämiset missä mielikuvituksellisuus katoaa ja kaikki alkavat ahtaalla tunnelinäöllä luomaan selityksiä. Kaikki ovat aina kaikkien sukulaisia ja kokoajan kaikki oli ennalta suunniteltua. Ja Darth Vader rakensi pikkupoikana C3POn äidilleen talonsiivousrobotiksi... Ainut asia mitä Prometheuksesta puuttuu on luolamaalaukset mystisistä ennustuksista jossa tuntematon Naissoturi Ri-P-ley taistelee hirviöitä vastaan.
Elokuvan keskiössä on tutkimusryhmä joka lähtee maailman epävarmimpien aarrevihjeiden perusteella kaukaiselle planeetalle tutkimaan johtolankoja omasta menneisyydestään. Luvassa on hienoja maisemia, typeriä idioottihahmoja, paskaa jenkkidialogia ja väkinäistä kikkailua joka ei edes yritä saada asioita tuntumaan järkevältä kokonaisuudelta.
En pidä oikein yhdestäkään elokuvan hahmosta. Kaikki on kirjoitettu todella väkinäisiksi, joiden on aina pakko tehdä *jotain* tai sanoa jotain outoa, koska amerikkalaiseen menoon kuuluu että aina pitää jonkun olla äänessä sillä hiljaisuus on ahdistavaa. Jatkuvasti toistuu myös se etttä hahmot tekevät aivan helvetin typeriä ratkaisuja läpi elokuvan, vaikka elokuvateatterissakin katsovat huusivat kankaalle että "Mitä?! Ei älä helvetti tee sitä!". Sankarimme matkustavat tutkimattomalle planeetalle ja pari minuuttia saapumisesta huomataan että pienessä onkalossa vaikuttaa olevan hengitettävää ilmaan ja poks, kaikki riisuvat kypäränsä, vailla mitään pelkoa bakteereista, taudeista ja kauhistuttavista jälkiseuraamuksista. Elokuva tuntuu myös siltä että sillä on ollut 3-5 eri käsikirjoittajaa joilla kaikilla on ollut erilaiset ideat ja selitykset asioille. Ja kun on tullut aika päättää mitkä elokuvaan valitaan, niin on päätetty että "Otetaan ne kaikki". Hyvä esimerkki tästä sekamelskasta on elokuvassa esiintyvä Musta Neste.... Mitä helvettiä se tekee? Välillä se luo hirviöitä, välillä se itse toimii aseena tappaen suoraan, välillä se luo pienempiä hirviöitä, jotka puolestaan luovat isompia hirviöitä... Alkuperäisen Alienin nerokkaan simppeli Egg-Facehuger-Xenomorph-rakenne on enää kaukainen muisto. Myös tuntuu siltä että elokuvan fokus on ihan hukassa sen osalta mitä ja miten se tarinaansa kertoo. Jo alkukohtaus tuntuu todella väärältä ja aivan liikaa spoilaavalta aloitukselta, eikä homma siitä hirveästi parane. Varsinkin päähenkilöiden intohimoinen ja tunteikas arkeologilöytö, joka tarinan käynnistää, vain ihmetyttää kun kokoajan hahmoilla on tippa linssissä, mutta katsojalle ei selitetä yhtään että miksi.
Elokuva käsikirjoituksella on ongelmansa, mutta suurin vika elokuvan kökköyteen löytyy sen leikkauksesta. Elokuva on tasan 2h pitkä ja se etenee hirveällä vauhdilla eteenpäin, mikä kertoo vain siitä että studio on antanut tarkan aikamäärän mihin on pitänyt mahtua hinnalla millä hyvänsä. Lopputulos on elokuva mikä ei koskaan rakenna mitään kunnolla. Hahmot hyppäävät yhdestä hahmotilasta toiseen ääripäähän tuosta vain. Yhtäkkiä täysin relax hahmo on aivan toisessa ääripäässä trigeröityneenä. Yhtäkkiä hahmot tekevät aivan övereitä päätöksiä, vailla luonnollista kasvua niihin. Selvästi paljon on leikattu pois ja paljon on uudelleen järjestelty kohtauksia vain jotta saataisiin mahdollisimman sujuvasti ja ennenkaikkea nopeasti eteenpäin kiitävä elokuva. Surullisen kuuluisat hahmot ovat ennenkaikkea leffan kaksi luolastoihin eksynyttä tiedemiestä, jotka alkavat vailla mitään syytä sekoilla ja tekemään aivan helvetin typeriä päätöksiä vailla mitään järkeä. Mutta sairainta on että kun elokuvan jälkeen katsoin poistettuja kohtauksia ja sieltä löytyi vastaukset ainakin 70% kaikista kysymyksistäni.
Ridleyn Scott on "Ohjaajan versioiden" isä, sillä mies aikalailalla loi käsitteen 90-luvulla Blade Runnerin directors cutin ansiosta. Miehen useasta leffasta viimeiseltä 20 vuodelta löytyy niin teatteri- kuin pidennetty versio.... Mutta jostain syystä Prometheus, se yksi leffa joka todella kaipaisi pidempää versiota, ei ole saanut sellaista.
Mitä näyttelijöihin tulee, jos jätetään sivuun ne seikat että käsikirjoitus on hahmojen osalta tosi väkinäinen, ja että dialogi on paikoitellen todella hirveää ja in your face-tasoa, mikä tuntuu siltä kuin masturboisin hiekkapaperin kanssa, niin... näyttelijät ovat kohtalaisen hyviä ja kohtalaisesti castattuja. Valitettavasti oikein kukaan ei saa mitään kunnollista ruutuaikaa ja Ridley Scott kohtelee kaikkia kuin tv-sarjan castingia, ilman että kunnolla nostaa edes keskeisiä hahmoja esille. Varmasti kaikki ovat yhtämieltä siitä että leffan paras hahmo on android David, eli jokaisen heteromiehen märkäuni Michael Fassbender. Välillä Fassbender vetää kyllä vähän liian yli, mutta yleisesti hahmo on kiehtova neutraali hahmo, joka selkeästi tuntuu piilottelevan oikeita tuntemuksiaan pinnan alla. Ja sekin vielä että hahmon suosikkielokuva on Lawrence of Arabia, takaa heti sen että tässä on Silencen suosikkihahmo. Tosin en koskaan pääse siitä ihmettelystä eroon että miksi kaikki kohtelevat Davidia kuin roskaa? Kaikki mollaavat tätä, vaikka hahmo on koko poppoon kiehtovin tyyppi. Guy Pearcen roolittaminen tutkimusmatkan isukin, Peter Waylandin rooliin on jotain mitä en myöskään voi ymmärtää. Pearce tekee kyllä hyvän suorituksen, mutta miehen 100-vuotiaan vanhuksen maski ei toimi yhtään. Pearce näyttää vain aivan liian skarpilta ja hyväkuntoiselta rooliinsa. On se vain niin vaikeaa roolittaa oikeaa vanhusta rooleihin...
Onneksi Scott on aina osannut elokuvissaan kolme asiaa: Maailman luonti, valtavat kokoluokat ja tunnelmointi. Tunnelmointipuolella ei paljoa ole, mutta muutama todella intensiivinen kauhukohtaus elokuvasta onneksi löytyy. Lääkintäpod-kohtaus saa taatusti jokaisen katsojan vatsan vääntymään, sillä meno on melkein verettömänäkin todella häiritsevä. Myös muutama toimintapuolisempi action-jännityshetki löytyy elokuvasta, mutta vähän vaikea hirveästi innostua näistä sillä kukaan päähahmoista ei koskaan tunnu olevan mukana kohtauksissa vaan toiminta tuntuu aina lankeavan kasvottomille sivuhahmoille.
Välillä elokuva näyttää todella komealta, erityisesti ulkomaisemissa. Mutta aina sisällä pimeissä tiloissa olleessa elokuvalla on halvahkon videototeutuksen tasapaksun haalea jälki, mikä luultavasti johtuu siitä että elokuva on kuvattu 3Dnä teattereita varten, joten ympäristöt on pyritty repimään irti pimeydestä. Valitettavaa, sillä Ridley Scott on elokuvahistorian suurimpia visuaallisuuden mestareita ja tämä elokuva joutuu tyytymään tällaiseen pieruratkaisuun vain jotta saadaan tehtyä 3D-versio.... Komea elokuva kuitenkin on lavastuksen osalta. Oikeaa ympäristöä ja cgitä käytetään taidolla yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Rahaa on palanut niin muukalaisplaneetan kuin sankariemme Prometheus-aluksenkin rakentamiseen. On vain niin helvetin ikävää että näin komean näköinen leffa on niin ontto ja tyhjänpäiväinen sisältä.
Prometheus on ristiriitainen ja turhauttava leffa. Se ei tee kunnolla sitä mitä se yrittää tehdä ja unohtaa sen mitä sen kuuluisi tehdä. Ja lopputulos on turhauttavan harmaa ja mauton teos jonka lopussa ei todellakaan enää ole fiilistä että haluaisi nähdä tätä yhteen enempää, vaikka leffa typerästi lupaa että "Seuraavalla kerralla sitten saatte vastauksia!". Plaa plaa.
2½/5Ei jeesus, miten tämäkin leffa voi olla jo 10 vuotta vanha.... vastahan se tuli
